Digitaaliset tehosteet oopperataiteessa - tapaus Teknillisen korkeakoulun 100-vuotisjuhlaooppera
No Thumbnail Available
Journal Title
Journal ISSN
Volume Title
Informaatio- ja luonnontieteiden tiedekunta |
Master's thesis
Unless otherwise stated, all rights belong to the author. You may download, display and print this publication for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Author
Date
2010
Department
Major/Subject
Vuorovaikutteinen digitaalinen media
Mcode
T-111
Degree programme
Language
fi
Pages
115 + [7]
Series
Abstract
Näyttämötaiteissa on aina käytetty tehosteita voimistamaan illuusiota esitysmaailmasta ja luomaan elämyksiä. Nykyisin oopperatuotannossa käytetyt esitallennetut digitaaliset tehosteet eivät mukaudu esityksen etenemiseen, joka nojaa musiikin kulkuun ja esiintyjien toimintaan. Tässä tutkimuksessa etsittiin keinoja luoda esitykseen luontevasti sopivia visuaalisia tehosteita. Tosiaikaisella tietokonegrafiikalla voidaan luoda vuorovaikutteisia tehosteita, joiden ajoitus ja kehitys voidaan ohjata esityksen aikana. Tehosteita voi ohjata tehostemies tai automaattinen seurantajärjestelmä, joka seuraa esimerkiksi esiintyjiä, rekvisiittaa tai musiikin piirteitä. Tehosteet voidaan esittää osana lavastusta tai omana kokonaisena virtuaalisena lavastuksena. Nykyaikaisilla kuluttajatason grafiikkakiihdyttimillä voidaan korjata projisoitava kuva näkymään oikein lähes millä tahansa näyttämön pinnalla. Tutkimuksen kokeellinen osa tehtiin osana Teknillisen korkeakoulun 100-vuotisjuhlaoopperaa Ihmiskunnan Rakastajat, johon toteutettiin virtuaalinen lavastus yhdessä taiteellisen ryhmän kanssa sekä virtuaalisen lavastuksen vaatima tekninen ympäristö. Virtuaalilavastuksen sekä tehosteiden onnistumista arvioitiin katsojakyselyllä ja ohjaajan haastattelulla. Myös teknisten ratkaisujen toimivuutta arvioitiin. Oopperan tuotantoprosessin ongelmien vuoksi vain osa tehosteista oli vuorovaikutteisia. Näyttelijöiden kasvoilta tosiaikaisesti tehty liikemallinnus ohjasi kahta avataria. Avatartehosteet eivät kuitenkaan tuoneet esitykseen taiteellista lisäarvoa, koska niiden toteutus ei vastannut laadullisia tavoitteita. Kahta muuta vuorovaikutteista tehostetta ohjasi tehostemies graafisen käyttöliittymän kautta. Tehostemies ajoitti ja sääti vettä esittävän tehosteen toimintaa, ja loppukohtauksessa hän valitsi sekä ajoitti kuvasarjoja kohtauksen tunnelmaan. Molempia tehosteita kehuttiin hienoiksi ja taiteellista lisäarvoa tuoviksi. Esitallennetut tehosteet keräsivät jonkin verran kritiikkiä ajoituksen rajoitteiden ja visuaalisen näyttävyyden osalta. Tutkimuksessa ilmeni tehosteiden vuorovaikutteisuudella olevan kysyntää sekä potentiaalia oopperatuotannossa, joskin tehostemiehen ohjaus olisi täyttänyt vuorovaikutustarpeen useimmissa produktioon visioiduissa tehosteissa.Effects have long been used in performing arts as a means to intensify the narrative and to create spectacle. Pre-recorded digital effects used in opera today do not adapt to the progression of music neither to the performers' actions. The objective of this master's thesis is to find methods to create effects that are a natural part of a performance. Real-time computer graphics can be used to create interactive effects. These effects can be controlled during the performance by an effects operator or automatic monitoring systems which follow the actors, props or features of the music. The effects can be used to augment the physical set or to form the whole set. Projected effects can be corrected with modern consumer-grade graphics accelerators to appear properly on almost any surface of the stage. The practical part of the thesis was realized as part of an opera for the 100th anniversary of Helsinki University of Technology. The opera implemented interactive virtual scenography in collaboration with the artistic crew made possible by a designed technical environment. The assessment of the artistic significance of the effects was based on polling the audience and interviewing the director. Technical solutions were evaluated by the author. Due to problems in the development process of the opera, only some of the effects were interactive. Real-time motion capture data of actors' facial gestures were used to control two avatar figures. The avatar effects did not bring any value to the opera because their quality was inadequate. Two other effects were controlled by the effects operator through a graphical interface. For a water-like effect the operator controlled the timing and rippling intensity to match the actors' movements. For the final scene, the operator selected and controlled the timing of image sequences to accommodate the changing mood of the scene. These two effects were successful in bringing some artistic value to the opera through interaction. The pre-recorded effects were criticized for dull looks and a lack of precise timing. The study revealed that there is potential and a definite call for interactive effects in the opera art. However, in many cases for visual effects, the operator would have been enough to make the effects conform to the performance.Description
Supervisor
Takala, TapioKeywords
digitaaliset tehosteet, vuorovaikutteinen, esiintymistaide, näyttämötaide, teatteri, ooppera, virtuaalinen scenografia, lavastus, digitaalinen media, avatar, esimerkkipohjainen animointi, liikemallinnus, digital effects, interactive, performing arts, dramatic art, theatre, opera, virtual scenography, digital media, avatar, performance animation, motion capture
