Korkovähennysrajoitus: EU-vero-oikeus, verosopimukset, verosuunnittelu ja Suomen korkovähennysrajoituksen ongelmakohdat

Abstract

Suomen verolainsäädäntö antaa laajat oikeudet yrityksille vähentää korkokulut verotuksessa. Korkojen vähennysoikeuteen on riittänyt markkinaehtoisen korkotason noudattaminen. Korkoa pidetään markkinaehtoisena, kun se vastaa riippumattomien osapuolten välistä korkoa. Etuyhteysosapuolten välisillä sisäisillä korkomaksuilla kyetään minimoimaan Suomeen maksettavat vero. Rahoittamalla etuyhteydessä oleva yhtiö lähes kokonaan konsernin sisäisellä lainalla voidaan lainasta maksettavilla koroilla siirtämään yhtiön tekemä tulos rajojen yli. Myös Suomen verosopimuksissa korkotulon verotusoikeus on yleensä annettu velkojan asuinvaltiolle.

Poliittinen ilmapiiri ei ole aiemmin ollut suotuista korkovähennysoikeuden rajoittamiseen, koska sen on pelätty heikentävän Suomen kilpailuasemaa. Tällä hetkellä Suomi on poikkeuksellinen EU:n jäsenvaltio, koska Suomella ei ole varsinaista korkovähennysrajoitusta. Nykyisellä lainsäädännöllä korkovähennysoikeutta voitaisiin mahdollisesti rajoittaa aikaisempaa oikeuskäytäntöä muuttamalla siirtohinnoittelua koskevalla VML 31§:n ja veronkiertoa koskevan VML 28 §:n laajalla tulkinnalla.

Korkojen vähennysoikeuteen on muissa Euroopan unionin jäsenvaltiossa puututtu erilaisilla alikapitalisointisäännöksillä, kohdennetuilla korkovähennysrajoituksilla, ja tuloslaskelmaan perustuvilla rajoituksilla. Näiden lisäksi vaihtoehtoina on yleisten veronkiertosääntöjen laatiminen ja markkinaehtoperiaatteen noudattamisen edellyttäminen. Alikapitalisointisäännösten ja muiden korkovähennysoikeuden rajoitussäännösten tulee täyttää Eurooppa-oikeuden ja verosopimusten edellytykset.

Elinkeinoverotuksen asiantuntijatyöryhmä antoi sekä huhtikuussa että syyskuussa 2012 esitysluonnoksen korkojen vähennysoikeuden rajoittamisesta. Vaihtoehtoina oli yleinen tuloslaskelmaan perustuva ja kohdennettu koron saajan verotuksen tasoon perustuva malli. Näistä esitysluonnokseen valittiin yleinen tuloslaskelmaan perustuva malli. Ehdotusta on arvosteltu etenkin siitä, että se kohdistuu myös tilanteisiin, joissa veronvälttäminen ei korkojen vähennysoikeutta käyttäen ole edes mahdollista, kuten täysin kotimaisiin yhtiöihin.

Yleistä tuloslaskelmaan perustuvaa mallia voidaan perustella sen EU-oikeudenmukaisuudella.Verotus ei saa johtaa jäsenmaiden osalta SEUT- tai ETA-sopimuksen vastaiseen sijoittautumisoikeuden rajoittamiseen. Esitysluonnoksesta on huomattavissa, että rajoitussäännös on rakennettu nimenomaisesti EU-tuomioistuimen oikeuskäytäntöön syntyneiden sääntelyrajoitusten puitteissa. Euroopan unionin lainsäädännön toteutumista tutkittaessa vertaillaan kansallisia ja rajat ylittäviä tilanteita keskenään. Lainsäädännössä oleva poikkeus voi olla sallittua oikeuttamisperusteella, jonka tulee olla suhteellisuusperiaatteen mukainen. Rajoitus olisi eurooppaoikeuden ja vuonna 1992 Euroopan talousalueesta solmitun sopimuksen vastainen, jos vastaavaa rajoitusta ei sovelleta kotimaisten tahojen välillä.