Käyttöliittymän kotoistus käyttöliittymäkomponentteja suunnitteluvaiheessa dynaamisesti laajentamalla

Abstract

Kansainvälisille markkinoille pitkään ohjelmistoja tehneet yritykset ovat usein kehittäneet omia ratkaisujaan ohjelmistojen kotoistukseen. Uudet käyttöliittymäteknologiat eivät välttämättä ole yhteensopivia entisten ratkaisujen kanssa, joten heidän täytyy laajentaa uutta teknologiaa tukemaan vanhoja ratkaisuja. Laajennusratkaisun pitää olla joustava, koska kaikkia erilaisia käyttöliittymäkomponentteja ei välttämättä kyetä tukemaan yhdellä ainoalla menetelmällä.

Tässä diplomityössä esitellään menetelmä Windows Forms -käyttöliittymäkomponenttien ominaisuuksien laajentamiseen käyttöliittymän suunnitteluvaiheessa. Lisättyjen ominaisuuksien avulla komponenteille asetetaan käännösten tunnisteet, joiden avulla käännöstietokannasta pystytään hakemaan oikeat käännökset. Ratkaisu mahdollistaa myös muunlaisen uuden toiminnallisuuden lisäämisen.

Esitetty ratkaisu edellyttää, että objektit pystytään tunnistamaan joko instanssilla tai nimellä. Suurin osa käyttöliittymäkomponenteista täyttää tämän vaatimuksen. Osalla komponenteista on kuitenkin lapsiobjekteja, joita ei pystytä tunnistamaan luotettavasti, ja näille tuki pystytään toteuttamaan vain osittain. Esitetty menetelmä komponenttien laajentamiseksi on varsin lupaava eikä sen käyttö rajoitu pelkästään kotoistukseen, sillä sitä on helppo soveltaa myös muuhun käyttöön.

Some companies are veterans in internationalized software development and they have developed their own localization technologies, which they want to continue to use with new user interface technologies. However, the new technology may not be compatible with the localization technology of the company and so the company needs to extend the user interface library to support their existing technology. The solution has to be flexible in order to support different component types as they cannot be supported with a single strategy.

In this thesis a new localization support is implemented for Windows Forms user interfaces. The implementation is done by dynamically extending user interface components with new properties at design-time. The properties are used to set translation identifiers for the components. The components are localized in the designer without need to run the project and the solution also allows to add other new functionality such as pseudo-localization.

The presented solution requires that the objects are identifiable either with instance or with property. Most component types fulfil this requirement. However, some components cannot be fully supported as they have child objects that are not identifiable. They require some additional work if they must be supported and the presented solution is not sufficient per se. Still, the used extension technique has potential as its use is not only limited to localization.