Mukautumiskykyiset keinomykiöt ja ikänäön korjaaminen

Abstract

Hyvän toiminnallisen näkökyvyn palauttaminen ikänäöstä kärsiville ja kaihileikkauksen läpikäyneille potilaille on edelleen saavuttamatta. Tämän ongelman korjaamiseksi on esitetty useita erilaisia ratkaisumalleja. Yksi kaihi- ja taittovirhekirurgian alan keskeisimmistä kehityssuuntauksista nykypäivänä on mukautumiskykyisten keinomykiöiden kehittäminen. Jos tällainen keinomykiö saataisiin kehitettyä kaikin puolin toimivaksi, ratkaisisi se alan suurimman ongelman toiminnallisen näkökyvyn palauttajana ja sillä olisi myös suuri merkitys kansanterveydellisesti.

Tässä kirjallisuustyönä laaditussa diplomityössä käsitellään näitä mukautumiskykyisiä keinomykiöitä. Työssä esitellään eri kehitysvaiheissa olevia kirjallisuudessa esiintyviä keinomykiömalleja sekä näiden potentiaalia kehittyä ikänäön korjaaviksi teknologioiksi. Lisäksi käsitellään kilpailevia ratkaisuja ikänäön korjaamiseksi sekä muita alalla esiintyviä vielä ratkaistavia ongelmia, jotka vaikuttavat myös mukautumiskykyisten keinomykiöiden kehitykseen. Näitä ongelmia ovat muun muassa jälkikaihen muodostuminen sekä silmän ominaisuuksien mittausmenetelmissä olevat puutteet ja epätarkkuudet.

Nykyiset markkinoilla olevat mukautumiskykyiset keinomykiöt ovat osoittautuneet pää-sääntöisesti toimimattomiksi objektiivisissa mittauksissa. Subjektiivisten mittaustulosten mukaan ne pystyvät kuitenkin tuottamaan potilaalle paremman lähinäön kyvyn kuin tavalliset keinomykiöt. Tulevaisuudessa keinomykiöiden painopiste siirtynee mukautumiskykyisten keinomykiöiden suuntaan sitä mukaa, kun teknologiat paranevat ja ongelmakohtia saadaan ratkaistua.

The ultimate goal in the field of cataract and refractive surgery is to find a patient-satisfying solution to restore the accommodation of the eye. This solution would en-able the correction of presbyopia and the restoration of accommodation after cataract surgery. Several approaches have been proposed to restore accommodation but so far the problem has not been solved well enough. One of the trends in the field is the development of an accommodating intraocular lens. If such a lens was functioning properly, the ultimate goal would be achieved. The solution would possibly have high impact on national health, too. This thesis deals with these accommodating intraocular lenses and their state of development. Their potential to develop into presbyopia-correcting intraocular lenses is also discussed.

Furthermore, other problems in the field are discussed, since they have a remarkable effect on the development of accommodating intraocular lenses, too. These other problems include, for example, the formation of posterior capsule opacification and problems with the inaccuracies and methodologies of the eye measuring devices. Accommodating intraocular lenses on the market at present have proven to be mostly non-functional, when the accommodative response was measured objectively. Anyhow, when subjective measuring methods were used, the average near visual acuity of the patients was better com-pared to that measured from the patients with regular intraocular lenses. In the future the focus of the use of intraocular lenses seems to move toward the use of accommodating intraocular lenses as technologies grow better and above mentioned problems will be solved.