Värit ja valaistus Wes Andersonin elokuvassa The Grand Budapest Hotel – Elokuvan aulatilan arkkitehtuuri värin ja valon tuloksena

Abstract

Wes Andersonin elokuvissa on omaleimainen visuaalinen ilme, joka luo hänen elokuvilleen ainutlaatuisen maailman. Elokuvat, kuten Andersonin ohjaama The Grand Budapest Hotel (2014), ovat harkittuja kokonaisuuksia, jotka koostuvat useista elementeistä: lavastuksesta, valaistuksesta, väreistä, puvustuksesta ja maskeerauksesta sekä esiintymisestä ja liikkeestä. Näistä elementeistä koostuu elokuvan mise-en-scène, joka on elokuvan analysoinnin keino. Termi kattaa kaikki visuaaliset elokuvan komponentit, jotka ovat ohjaajan käsissä.

Tämä kandidaatintyö käsittelee Wes Andersonin The Grand Budapest Hotel -elokuvan visuaalista ilmettä. Työssä perehdyttiin mise-en-scèneen ja käytettiin sitä elokuvan tilojen analyysiin. Kandidaatintyössä keskityttiin erityisesti elokuvassa käytettyihin väreihin ja valaistukseen. Tarkastelun kohteeksi rajattiin kohtaukset, jotka sijoittuvat hotellin aulaan ja kahteen palvelusväen huoneeseen. Aula on yksi elokuvan keskeisimmistä miljöistä. Palvelusväen huoneet kertovat hotellin asiakkaille ja työntekijöille suunnattujen tilojen eroista.

Elokuvan analyysistä selvisi, miten voimakkaasti värit vaikuttivat elokuvan tunnelmaan. Värien lisäksi valaistus välitti olennaisia tietoja tarinan hahmoista ja esimerkiksi heidän yhteiskuntaluokastaan. Kandidaatintyössä pohdittiin, että toisiko mise-en-scène ja elokuvien arkkitehtuurin analysointi lisäarvoa arkkitehtien suunnittelutyöhön. Lisäksi työssä nostettiin esiin Juhani Pallasmaan ajatuksia siitä, miten elokuva-analyysi voisi auttaa arkkitehteja suunnittelemaan ihmislähtöisemmin. Kandidaatintyö päätyi pohtimaan, voisiko myös arkkitehtuurille tehdä mise-en-scène-analyysin. Kandidaatintyössä esitettiin, että elokuva-analyysi tuo lisää työkaluja arkkitehtuurin suunnitteluun.

In Wes Anderson's films, there is a distinctive visual style that creates a unique world for his movies. Films directed by Anderson, such as "The Grand Budapest Hotel" (2014), are carefully crafted entities composed of various elements: set design, lighting, colours, costumes, makeup, as well as performance and movement. These elements constitute the mise-en-scène of the film, which is a means of analysing a movie. The term encompasses all visual components of a film that are under the director's control.

This bachelor's thesis examines the visual appearance of Wes Anderson's "The Grand Budapest Hotel." The study delves into mise-en-scène and utilizes it to analyse the spaces within the film. The focus of the thesis is specifically on the colours and lighting used in the movie. The analysis is limited to scenes set in the hotel lobby and two staff rooms. The lobby is one of the central environments in the film. The staff rooms reveal differences in spaces intended for hotel guests and employees.

The analysis of the film revealed the significant impact of colours on the movie's atmosphere. In addition to colours, lighting conveyed essential information about the characters and, for example, their social class. The thesis contemplates whether analysing mise-en-scène and film architecture could add value to the work of architects. Furthermore, the study highlights Juhani Pallasmaa's thoughts on how film analysis could assist architects in designing more human-centric spaces. The thesis concludes by considering the possibility of applying mise-en-scène analysis to architecture, suggesting that film analysis provides additional tools for architectural design.