Työntekijän valvonta etätyössä tekoälyn avulla

No Thumbnail Available
Journal Title
Journal ISSN
Volume Title
School of Business | Master's thesis
Date
2024
Major/Subject
Mcode
Degree programme
Yritysjuridiikka
Language
fi
Pages
74 + 23
Series
Abstract
Tutkielman tarkoituksena on hahmottaa nykyisen lainsäädännön asettamien rajojen valossa, millainen etätyöntekijöiden valvonta on mahdollista tekoälyn avulla. Tutkielma koostuu kuudesta kappaleesta. Johdannon jälkeen kappaleessa 2 tarkastellaan etätyön valvonnan mahdollisia juridisia perusteita käyttäen pohjana Euroopan tietosuoja-asetuksessa tunnistettuja henkilötietojen käsittelyn mahdollistavia perusteita. Tämän jälkeen kolmannessa kappaleessa analysoidaan erilaisten teknisen valvonnan keinojen laillisuutta suhteessa edellisessä kappaleessa tunnistettuihin valvonnan mahdollisiin perusteisiin. Neljännessä kappaleessa pyritään tunnistamaan keskeiset tekoälyyn liittyvät juridiset erityispiirteet, jotka tulee huomioida osana tekoälyä hyödyntävän etätyöntekijän valvonnan käytännön toteutusta ja laillisuuden arviointia. Viides kappale keskittyy tekoälyä hyödyntävän etätyöntekijän valvonnan yhteiskunnalliseen ulottuvuuteen ja kuudennessa kappaleessa kerätään yhteen tutkielman keskeiset johtopäätökset. Hyväksyttävinä etätyöntekijän valvonnan juridisina perusteina voidaan pitää sopimusvelvoitteen täyttämistä (työajan seuranta, työnantajan direktio-oikeus), työnantajan oikeutettua etua (omaisuuden suoja, liiketoiminnan tehokkuus) ja lainsäädännön vaatimuksia (työturvallisuus, työterveys, kolmannen osapuolen tietosuoja). Sen sijaan rekisteröidyn eli työntekijän suostumusta ei voida pitää soveltuvana perusteena tämän valvonnalle, sillä kyseinen suostumus ei lähtökohtaisesti ole tulkittavissa vapaaksi johtuen työsuhteelle ominaisesta työntekijän alisteisesta asemasta. Etätyöntekijän valvonnan toteutuskeinojen osalta mahdollisesti hyväksyttäviksi voidaan todeta video- ja audiovalvonta, sijaintidatan keruu, päätelaitteen sisäinen valvonta sekä biodatan keruu puettavan teknologian osalta. Käytännössä laillisuuden arvioinnissa keskeistä on kuitenkin aina perusteen ja keinon yhteensopivuus. Tätä havainnollistaen minkään tässä tutkielmassa tarkastellun valvontakeinon ei voida katsoa soveltuvan kappaleessa 2 hyväksyttäväksi valvonnan perusteeksi tunnistetun kolmannen osapuolen tietosuojan tarkoituksiin. Etätyöntekijää valvovien tekoälyä hyödyntävien järjestelmien osalta tulee huomioida tietosuoja-asetuksessa esitetty vaatimus henkilötietojen käsittelyn vaikutusten arvioinnista, sillä tällä tavoin toteutetun työntekijän valvonnan voidaan tulkita aiheuttavan korkean riskin rekisteröidyn oikeuksille. Tekoälyn mahdollisesti vaikeasti ymmärrettävästä luonteesta johtuen tätä hyödyntävän valvonnan osalta korostuvat tietosuoja-asetuksen ja yhteistoimintalain edellytykset työntekijälle saatettavasta valvontaa koskevasta informaatiosta. Tulevaisuudessa myös Euroopan tekoälyasetuksen tulkinta työntekijää valvovista tekoälyratkaisuista korkean riskin järjestelminä vaikuttaa näiden hyödyntämiseen mm. inhimillisen valvonnan edellytyksen sekä järjestelmän dokumentaatioon ja tarkkuuteen liittyvien vaatimusten myötä. Täysin automaattisesti toteutettava etätyöntekijöiden valvonta on lisäksi tulkittava kielletyksi. Yhteiskunnallisista aspekteista voidaan huomioida ainakin mitattavan työminän konseptin korostuminen valvonnan myötä, työntekijäpopulaation kesken epätasaisesti jakautuva ymmärrys tekoälystä ja työmarkkinajärjestöjen rooli sallittavan valvonnan määrittelyssä.

The purpose of this thesis is to outline what kind of surveillance of remote workers using artificial intelligence is possible within the limits of the current legislation. The thesis consists of six chapters. After the introductory chapter the possible legal grounds for monitoring remote employees are assessed in the chapter 2 using the General Data Protection Regulation’s (GDPR) possible grounds for processing personal data as a basis for the structure of the chapter. After this, the legality of different technical methods for surveillance in the remote employment context are analysed in the third chapter. In the fourth chapter the focus is on recognizing the unique legal characteristics arising from the use of artificial intelligence for the surveillance of remote workers. The fifth chapter is concerned with the societal aspects of remote worker surveillance using artificial intelligence and in the final chapter the conclusions of the thesis are summed up. The fulfillment of a contractual obligation (monitoring of working hours, employer’s prerogative), the legitimate interest of the employer (protection of property, operational efficiency) and legislative requirements (occupational safety, occupational health, third-party data protection) can all be considered suitable legal grounds for the surveillance of remote workers. On the other hand, the consent of the data subject, i.e. the employee, cannot constitute a suitable basis for the surveillance as the consent in question cannot be interpreted as free due to the employee’s subordinate position stemming for the employment relationship. Video and audio monitoring, collection of location data, internal monitoring of the work device and collection of biodata through wearable technology can be recognised as potentially acceptable means of monitoring remote workers. In practice, however, the compatibility of the legal basis and the concrete method of surveillance is always at the core of the assessment of legality of a particular instance of surveillance. For example, none of the forms of monitoring described in this thesis can be considered suitable for the purposes of third-party data protection even though this is identified as a suitable basis for surveillance in the chapter 2. The impact assessment of the processing of personal data as described in the GDPR is imperative when implementing remote worker surveillance systems using artificial intelligence as these systems contain a high risk to the rights of the data subject. Due to the potentially difficult-to-understand nature of artificial intelligence, the requirements of the GDPR and the national Co-operation Act regarding the information about the surveillance to be provided to the employee are emphasized. In the future, the European AI Act’s interpretation of the use of artificial intelligence in the context of employee surveillance as high-risk will affect the deployment of such systems. The requirements stemming from this categorization include mandatory human supervision of the system as well as system documentation and accuracy. Fully automatic monitoring of remote workers must be interpreted as prohibited. On a societal level the key effects from remote worker surveillance using artificial intelligence are recognised to be the increased focus on the concept of quantified self as a result of monitoring, uneven distribution of understanding and skills related to artificial intelligence within the workforce and the role of the trade unions in shaping the acceptable form and level of surveillance.
Description
Thesis advisor
Hietanen-Kunwald, Petra
Keywords
tietosuoja, etätyö, työntekijöiden valvonta, tekoäly
Other note
Citation