Exploring Colour in Contemporary Art – Epistemic Boundaries and Artistic Practices

Abstract

This thesis is the result of exploring contemporary artists’ approaches to colour and comparing those approaches with notions of colour in colour philosophy, philosophy of art and artistic colour theories. Since the 1960s, artists have used colours in an ever-increasing variety of media, materials and spatial and temporal contexts. The postmodern crisis of grand narratives as described by Jean-François Lyotard is evident in their attitudes towards universalist and transcendent notions of colour. From the 1990s onwards, the globalisation of the art market, the launching of the Internet and the availability of cheap air travel have granted artists access to ways of using colour that challenge the abstract and normative rules which continue to dominate traditional colour theory.

My main research questions are: 1) How do contemporary artists use colour in their works and artistic actions? What governs or guides their choice of colours? 2) What is the relation of colour theories to contemporary art praxis?

The research is in six parts. Part 1, Nine conversations, presents interviews that I have made with nine contemporary artists, Kristi Kongi, Jussi Goman, Vesa-Pekka Rannikko, Inka Kivalo, Lois Swirnoff, Nathalie Miebach, Douglas Breault, Ann Veronica Janssens and David Batchelor, about their ways of using colour in their art. Part 2, Epistemology of colour, is an overview of current ontology and epistemology of colour. Part 3, Philosophies about colour in art, is a discussion of texts about colour in art by the French philosophers Mikel Dufrenne, Maurice Merleau-Ponty, Gilles Deleuze, Jean-François Lyotard and Michel Henry. Part 4, Guidelines, rules and theories for artists, is a review of recent texts and theories about colour which have been written specifically for artists by artists and art pedagogues. Part 5, Contemporary colours, takes a look at approaches, methods and applications of colour by contemporary artists, beginning with examples from artists of the groups Gutai and Nouveau réalisme and ending with present-day examples. The thesis ends in Part 6 with final conclusions and a discussion of unanswered questions and some further thoughts.

The research revealed a marked epistemological gap between current colour theory and contemporary art praxis. Rather than basing their strategies and decisions on available theories of colour relationships, contemporary artists prefer to invent new approaches and applications of colour which diverge from or challenge these theories. Another important finding was the marked difference in knowledges and styles of speaking and writing about colour in the three epis¬temes of colour philosophy, philosophy of art and colour pedagogy. The visually and poetically informed “figural” language of the philosophers discussed in part 3 was found to be closest to the way contemporary artists view and use colour.

Väitöstutkimuksessani olen tutkinut nykytaitelijoiden lähestymistapoja väriin ja verrannut niitä värifilosofiassa, taiteenfilosofiassa ja taiteellisissa väriteorioissa esiintyviin käsityksiin väristä. Taiteilijat ovat 1960-luvulta lähtien käyttäneet värejä yhä moninaisemmissa medioissa, materiaaleissa ja tilallisissa ja ajallisissa yhteyksissä. Heidän suhtautumisessaan universalistisiin ja transsendenttisiin käsityksiin väristä näkyy Jean-François Lyotardin kuvaama suurten kertomus¬ten postmoderni kriisi. 1990-luvulta lähtien taidemarkkinoiden globalisaatio, Internet ja halpa lentomatkustus ovat tuoneet taiteilijoiden ulottuville tapoja käyttää värejä, jotka haastavat perinteisessä väriteoriassa yhä vallitsevina olevia abstrakteja ja normatiivisia sääntöjä.

Ensisijaiset tutkimuskysymykseni ovat: 1) Millä tavoin nykytaiteilijat käyttävät värejä teoksissaan ja taiteellisissa aktioissaan? Mikä ohjaa heidän värivalintojaan? 2) Mikä suhde väriteorioilla on nykytaiteen käytäntöihin?

Tutkimus koostuu kuudesta osasta. Osassa 1, Yhdeksän keskustelua, olen haastatellut yhdeksää nykytaiteilijaa heidän tavoistaan käyttää värejä taiteessaan; taiteilijat ovat Kristi Kongi, Jussi Goman, Vesa-Pekka Rannikko, Inka Kivalo, Lois Swirnoff, Nathalie Miebach, Douglas Breault, Ann Veronica Janssens ja David Batchelor. Osa 2, Värin epistemologia, on katsaus viimeaikaiseen väriä koskevaan ontologiseen ja epistemologiseen keskusteluun. Osassa 3, Väri taiteenfilosofiassa, tarkastelen ranskalaisten filosofien Mikel Dufrennen, Maurice Merleau-Pon¬tyn, Gilles Deleuzen, Jean-François Lyotardin ja Michel Henryn kirjoituksia kuvataiteen väreistä. Osa 4, Ohjeita, sääntöjä ja teorioita taiteilijoille, on katsaus viimeaikaisiin, erityisesti taiteilijoille suunnattuihin taitelijoiden ja kuvataide¬pedagogien kirjoittamiin väriteorioihin ja -oppeihin. Osa 5, Nykyajan värit, on yleiskatsaus nykytaitelijoiden väriä koskeviin lähestymistapoihin, menetelmiin ja sovelluksiin, alkaen taitelijaryhmistä Gutai ja Nouveau réalisme ja päättyen tämän päivän esimerkkeihin. Osa 6 koostuu yhteenvedosta ja muutamien vas¬tausta vaille jääneiden kysymysten pohdiskeluista.

Tutkimuksessa paljastui, että nykyisten väriteorioiden ja nykytaiteen käytäntöjen välillä on huomattava epistemologinen kuilu. Sen sijaan, että perus¬taisivat strategiansa ja päätöksentekonsa saatavilla oleville värisuhteita koskeville teorioille, nykytaiteilijat keksivät lähestymis- ja käyttötapoja, jotka haastavat vallitsevia väriteorioita tai poikkeavat niistä. Toinen merkittävä löydös oli kolmen tiedonalan, värifilosofian, taiteenfilosofian ja väripedagogiikan välillä vallitseva ero tietämisen, puhumisen ja kirjoittamisen tavoissa ja tyyleissä. Osassa 3 esiintyvien filosofien runollinen ja ”figuraalinen” kieli osoittautui lähimmäksi sitä, miten nykytaiteilijat kokevat ja käyttävät värejä.