The future is human
Loading...
Journal Title
Journal ISSN
Volume Title
School of Arts, Design and Architecture |
Master's thesis
Location:
P1 OPINNÄYTTEET D 2019 Palm
Unless otherwise stated, all rights belong to the author. You may download, display and print this publication for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Author
Date
2019
Department
Major/Subject
Mcode
Degree programme
Fashion Clothing and Textile Design
Language
en
Pages
122
Series
Abstract
In my thesis “The Future is Human” I attempt to take a look thirty years into the future, to see how the concept of fashion will change firstly due to the climate emergency and secondly due to changes in men’s gender roles. I am not looking for sustainable solutions for the fashion industry, but rather trying to take an objective look into what will happen in the next thirty years as a result of our actions or inactions now. We are living in times of fundamental existential changes of our climate and environment. In the next few decades, life as we know will one way or another change. In the last few years, as awareness of the ongoing climate crisis has grown exponentially, fashion has become one of the loudest voices for sustainable industry and that has forced even the most sceptical actors to accept that sustainable thinking is needed. But now sustainability is often only used as a hollow term in fashion. It is mostly used as a marketing tool and a label, to fit into the trend it has become in recent years. The problem is that fashion trends are against sustainability as a concept. Through changing trends, the industry has been able to grow as big as it has and is able to sell, not only the masses of unnecessary apparel, but also the idea that we need to look different every few months or even every year. In the same few years that fashion companies have started to show concern and make changes, our clothing consumption as well as greenhouse emissions have only gone up. Changes made are not nearly enough and it seems impossible for fashion to become sustainable in this economic system. The fashion industry has also had a part in keeping male and female fashion separate to be able to sell more clothing, thus enforcing traditional gender roles. In this thesis I come to the conclusion that in thirty years fashion may not exist as we know it today. Needed sustainability is not possible within continuous growth capitalism so until our economic system is changed we cannot make the needed changes for sustainable lifestyles. The likelihood of making the changes in time to avert more disasters and conflicts, is minimal. But the need for sustainable living will not disappear in the coming age of turmoil. In fact the need for sustainable solutions will be even greater the more damage we end up doing now and in the next decade. We already have many of those solutions for clothing; zero waste design, recycled materials, no virgin materials and small scale, slow production near users, to name a few. In thirty years I believe they will all be commonplace practices. Uniform thinking will become more and more popular, people will only have a few outfits but those outfits are designed for them. In thirty years the fashion industry may not exist as it does today but our need for clothing will continue, as well as the need to represent ourselves with our style, so even though fashion may not survive, clothes and the importance of style will live for as long as humans do.Opinnäytetyössäni “The Future is Human” yritän katsoa kolmekymmentä vuotta tulevaisuuteen, kuinka muodin käsite tulee muuttumaan ensinnäkin ilmastokriisin ja toiseksi miesten sukupuoliroolien muutosten myötä. En etsi kestäviä ratkaisuja muotiteollisuuteen, vaan yritän objektiivisesti nähdä mitä seuraavan kolmen vuosikymmenen aikana tulee tapahtumaan, tämänhetkisten ja seuraavien vuosien toimien tai toimimattomuuden takia. Elämme aikoja jolloin ilmastossamme ja ympäristössämme tapahtuu perustavanlaatuisia, olemassaoloa koskevia muutoksia. Seuraavien vuosikymmenten aikana elämä, jollaisena sen nyt tunnemme, tulee muuttumaan tavalla tai toisella. Muutaman viimeisen vuoden aikana, kun tietoisuus ilmastokriisistä on kasvanut, muodista on tullut yksi kovimmista äänistä kestävän teollisuuden puolesta ja tämä on pakottanut epäuskoisimmatkin toimijat hyväksymään tarpeen kestävälle ajattelulle. Mutta nyt kestävää kehitystä tai ympäristöystävällisyyttä käytetään usein tyhjänä terminä muodissa. Se on markkinointityökalu ja nimike, jonka alle kuuluu kuulua sopiakseen viime vuosina kasvaneeseen trendiin. Trendien ongelma on, että ne ovat konseptina kestävää ajattelua vastaan. Käyttämällä vaihtuvia trendejä, muotiteollisuus ei ole pelkästään pystynyt kasvamaan niin suureksi kuin se on ja myymään massoittain tarpeettomia tuotteita, vaan myös myymään meille ajatuksen, että meidän täytyy näyttää erilaiselta joka kolmas kuukausi tai edes joka vuosi. Samojen muutaman vuoden aikana, jotka muotiteollisuus on näyttänyt välittävänsä ja alkanut tehdä muutoksia, vaatteiden kulutus ja kasvihuonepäästöt ovat jatkaneet kasvua. Tehdyt muutokset eivät riitä ja tuntuukin mahdottomalta, että muoti voisi muuttua kestäväksi tässä talousjärjestelmässä. Muoti on osaltaan myös auttanut pitämään miesten ja naisten vaatetuksen hyvin erilaisina myydäkseen enemmän, täten vahvistaen perinteisiä sukupuolirooleja. Tässä opinnäytteessä tulen siihen lopputulokseen, ettei muotia kenties ole olemassa kuten sen nyt tunnemme. Tarvittava ympäristöystävällisyys ei ole mahdollista jatkuvan kasvun kapitalismin järjestelmässä, joten ennen kuin talousjärjestelmämme muuttuu emme pysty tekemään tarvittavia muutoksia kestävään elämään. Todennäköisyys, että pystymme tekemään tarvittavat muutokset ajoissa, välttääksemme kasvavat katastrofit ja konfliktit, on minimaalinen. Mutta tarve kestävälle elämäntyylille ei katoa tulevan sekasortoisen ajan aikanakaan. Itse asiassa tarve kestäville ratkaisuille tulee olemaan sitä suurempi, mitä enemmän vahinkoa teemme nyt ja seuraavan vuosikymmenen aikana. Meillä on jo moni noista ratkaisuista vaatetuksessa; nollahukkasuunnittelu, kierrätetyt materiaalit, ei neitsytmateriaaleja sekä pienimuotoinen, hidas lähituotanto. Uskon, että kaikki nämä tulevat olemaan normikäytäntöjä kolmenkymmenen vuoden päästä. Myös univormu-ajattelu tulee lisääntymään, ihmisillä tulee olemaan vain muutama asu, mutta nuo asut on heille tehty. Kolmenkymmenen vuoden kuluttua muotiteollisuutta ei ehkä ole olemassa, kuten sen tunnemme tänään, mutta tarpeemme vaatteille jatkuu, kuten myös tarpeemme ilmaista itseämme tyylimme kautta. Joten vaikka muoti ei kenties selviydy, vaatteet ja tyylin merkitys elää yhtä kauan kuin ihmiset.Description
Supervisor
Salolainen, MaaritThesis advisor
Laitinen, ElinaVänskä, Annamari
Keywords
future, climate crisis, male gender roles, inequality, fashion, uniform thinking