The role of virtual water trade in physical water scarcity: Case Central Asia

Abstract

Today's globalised world is characterized by increased trade of water intensive products. The local and regional water scarcities should, therefore, also be examined in a global context. In this study the relation of physical water scarcity and virtual water trade in Central Asia was analysed. Two indices were used to identify water scarcity at the scale of sub-basin areas (SBAs): water stress index (i.e. consumption-to-availability ratio) and water shortage index (i.e. water availability per capita). Impact of virtual water trade on water scarcity was studied by calculating water scarcity indices for a baseline scenario that included virtual water flows, and comparing them to a scenario where virtual water trade was assumed not to exist.

I found that water stress was the dominant type of water scarcity in Central Asia. Over 80 % of the total study area population lived in areas that suffered from water stress. About a half of the total population lived in areas that were also short of water resources. Most SBAs are net virtual water exporters, thus the impact of removing virtual water flows was mostly positive, The elimination of virtual water trade considerably decreased water scarcity for about a half of the total population. Inverting virtual water flows could thus be one solution for alleviating water scarcity in Central Asia, along with the more traditional measures of e.g. reducing water use intensity and increasing water use efficiency.

Tämän päivän globalisoituneessa maailmassa liikkuu kansainvälisen kaupan myötä suuria määriä paljon vettä kuluttavia maataloustuotteita. Paikallista ja alueellista veden niukkuutta pitäisikin siksi tarkastella globaalissa kontekstissa. Tässä tutkimuksessa analysoitiin veden fyysisen niukkuuden ja virtuaalivesivirtojen suhdetta Keski-Aasiassa. Veden niukkuutta tarkasteltiin osavaluma-alueiden (SBA:t) tasolla käyttäen kahta mittaria: vesistressi-indeksiä (veden käytön ja vesiresurssien suhde) sekä veden puutteen indeksiä (vesiresurssit väestöä kohden). Virtuaalivesivirtojen vaikutusta vesiniukkuuteen tutkittiin laskemalla indeksit perusskenaariolle, jossa virtuaalivesi oli otettu huomioon ja vertaamalla arvoja tilanteeseen, jossa virtuaalivesivirtojen oletettiin puuttuvan.

Vesistressi oli Keski-Aasiassa dominoivampi vesiniukkuuden tyyppi. Yli 80 % tutkimusalueen väestöstä asui vesistressistä kärsivillä alueilla. Noin puolet koko väestöstä asui alueilla joilla oli lisäksi puutetta vedestä. Suurimmalla osalla SBA-alueista virtuaaliveden vienti oli suurempaa kuin tuonti, joten virtuaalivesivirtojen poistamisen vaikutus oli pääosin positiivinen. Virtuaalivesivirtojen poistaminen vähensi vesiniukkuutta merkittävästi alueilla, jotka yhteensä asuttivat yli puolta koko tutkimusalueen väestöstä. Perinteisempien keinojen, kuten veden käytön tehostamisen, lisäksi virtuaalivesivirtojen kääntäminen nettoviennistä nettotuontiin voisikin olla yksi keino vähentää vesiniukkuutta Keski-Aasiassa.