Becoming a design thinker: exploring the learning of design thinking with non-designers

Abstract

In the last decade, design has gained organizational foothold as a source of strategic competitive advantage. Along the wave of managerial design thinking, design is practiced extensively on diverse business domains where employees without prior background in design play a critical role in adopting this new approach to problem solving. While organizational design culture is pursued by many as a holy grail of innovation, it requires these non-designers to approve the radically nonlinear approach of design thinking. Challenges arise, when design challenges the status quo of culture and ways of working.

This thesis studies how non-designers learn design thinking through design experiences and what drives their adoption of the new, human-centered concept that is fundamentally different from their prior professional experience. The literature review reveals that design learning of non-designers remains understudied topic, which is responded by an empirical research conducted in a case company whose employees are facing demands to adopt design as a new practice. The thesis builds on the framework of experiential learning cycle throughout the process, from setting a theoretical lens of research questions to interview design.

The results show that although the learning of design thinking is highly contextual and subject to individual traits, non-designers’ display the phases of experiencing, reflecting, thinking and acting in their design experiences, characteristic of experiential learning cycle. Interestingly, instead of becoming particularly skilled design thinkers themselves, non-designers conceptualize their professional designer colleagues as proxys to facilitate design thinking. They let design craft rely on professional designers, but prefer to understand it in order to better collaborate with design on their professional challenges and cross-functional efforts. In addition to illuminating the experiential learning cycle, this thesis makes a theoretical proposal with a set of eight learning drivers of design thinking. These discovered conceptualizations deepen the non-designers’ relationship with design and create meaningful ground for adopting design thinking.

This thesis provides valuable incremental knowledge of learning mechanisms of non-designers and their implications on the development of organizational design culture. As a result, it proposes non-designers as critical contributors to the organizational shift towards design and provides a solid foundation for further in-depth studies on the topic.

Muotoilu on viime vuosikymmenen aikana kasvattanut jalansijaansa yrityksissä strategisen kilpailuedun lähteenä. Strategisen muotoiluajattelun aallon myötä muotoilua sovelletaan uusilla liiketoiminta-alueilla, joissa muotoilutaustattomat työntekijät nousevat kriittiseen rooliin uusien työskentelytapojen jalkauttamisessa. Monien yritysten tavoitellessa organisaationlaajuista muotoilukulttuuria innovaation toivossa, muutos vaatii erityisesti muotoilutaustattomien työntekijöiden hyväksyntää muotoiluajattelulle. Haasteita syntyy, kun radikaali muotoilu haastaa vallitsevan kulttuurin ja perinteiset, lineaariset työskentelytavat.

Tämä tutkielma tutkii, miten muotoilutaustattomat työntekijät oppivat muotoiluajattelua kokemusten kautta ja mitkä tekijät edistävät heitä omaksumaan muotoiluajattelua, joka perustavanlaatuisesti eroaa heidän aiemmasta ammattikokemuksestaan. Kirjallisuuskatsaus paljastaa muotoilutaustattomien muotoiluoppimisen alitutkituksi aiheeksi, johon pyritään vastaamaan empiirisellä tutkimuksella. Tutkimus kohdistuu perinteikkään finanssialan yrityksen työntekijöihin, joiden tulee omaksua muotoiluajattelua uutena työskentelytapana osana koko organisaation kulttuurimuutosta. Tutkielma nojaa kauttaaltaan kokemusperäisen oppimisen teoreettiseen viitekehykseen, tutkimuskysymysten asettelusta empiirisen tutkimuksen suunniteluun ja analyysiin.

Tulokset osoittavat, että vaikka muotoiluajattelun oppiminen on hyvin kontekstisidonnaista ja yksilöllistä, muotoilutaustattomien kokemuksista voidaan yhteisesti tunnistaa kokemusperäiselle oppimissyklille ominaiset kokemuksen, reflektion, käsitteellistämisen ja toiminnan vaiheet. Oppimisesta käy myös ilmi, kuinka muotoilutaustattomat käsitteellistävät ja toteuttavat muotoiluajattelua muotoilijakollegoidensa kautta sen sijaan, että he pyrkisivät kehittymään itse muotoiluajattelun mestareiksi. He luottavat muotoilutyön ammattilaisten käsiin, mutta haluavat oppia sitä voidakseen valjastaa muotoilun palvelemaan omia ammatillisia haasteitaan ja monialaista yhteistyötä. Kokemusperäisen oppimissyklin lisäksi tutkielman tulokset muodostavat teoreettisen kehyksen, jossa tunnistetaan kahdeksan muotoiluoppimista edistävää konseptia. Tutkimuksessa nämä syventävät muotoilutaustattomien suhdetta muotoiluun ja luovat merkityksellistä ympäristöä muotoiluajattelun omaksumiselle.

Tutkielma tarjoaa olennaista ymmärrystä muotoiluoppimisen mekanismeista ja niiden vaikutuksista yritysten muotoilukulttuurin kehittämisessä. Työ kiteyttää muotoilutaustattomat työntekijät kriittisinä tekijöinä organisaation kulttuurimuutoksessa kohti muotoilua, ja tarjoaa vankan perustan aiheen syvällisemmille tutkimuksille.