Riskienhallinnan käsittely kirjallisuudessa on 2000-luvulla lisääntynyt merkittävästi. Tutkielman laadintahetkellä koronapandemia on lisännyt yhteiskunnallista epävarmuutta. Kiinteistösijoitustoimiala on yleisesti mielletty vähäriskiseksi, mutta koronapandemian muodostaessa uudenlaisen uhan, on kiinnostavaa tutkia miten se vaikuttaa riskienhallinnan raportointiin. Tutkielman aihepiiri on siis erittäin ajankohtainen.
Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten riskienhallinnasta raportoidaan suomalaisissa julkisen kaupankäynnin kohteena olevissa kiinteistösijoitusyhtiöissä ja kuinka epävarma yhteiskunnallinen tilanne vaikuttaa siihen. Raportointia havainnoidaan esimerkiksi sen kattavuuden, sisällön ja määrämuotoisuuden osalta.
Tutkielma toteutetaan kvalitatiivisena tutkimuksena, jonka tutkimusote on sisällönanalyysi. Empiriaa tutkitaan aikaisemmassa kirjallisuudessa esiintyneiden teorioiden pohjalta. Kirjallisuusosuus käsittelee riskienhallintaan, riskienhallinnan viestintää sekä epävarmuuden vaikutuksia. Tutkimuksen kohteena on suomalaiset julkisen kaupankäynnin kohteena olevat kiinteistösijoitusyhtiöt eli Citycon Oyj, Investors House Oyj, Kojamo Oyj sekä Ovaro Kiinteistösijoitus Oyj.
Empiirinen tutkimus osoittaa, että vaikka riskienhallinnan raportointi ei ole sisällöltään kattavaa, noudattaa se raportoinnin nykysuosituksia. Raportoinnin sisällössä käsitellään riskienhallintaa myös pintapuoleisesti, eikä esimerkiksi käytettyjä riskenhallintamittareita tai riskien toteutumisen vaikutusta talouslukuihin esitellä. Raportoinnin sisältö osoittautui pinnalliseksi niin, että tosiasiallisen riskienhallinnan vertailu yhtiöittäin on sen perusteella hankalaa. Riskienhallinnan raportointi ei vaikuta olevan määrämuotoista, sillä asioista kerrotaan eri paikoissa, eri kattavuudella eikä kansainvälisiä viitekehyksiä riskienhallintaan myöskään kerrota käytettävän.
Epävarmuus lisää tutkimuksen perusteella yhtiöiden riskienhallinnan viestintää. Epävarmuuden myötä yritykset raportoivat rahoitusrakennetta ja likviditeettiä vahvistavista asioita sekä korostavat strategisia riskienhallinnallisia ominaisuuksiaan, jolla yhtiöt pystyvät varmistamaan tuloksellisuuden epävarmassa toimintaympäristössä.