Liityntäverkkoa rakennetaan nykypäivänä pääsääntöisesti optisella kuidulla.
Optinen liityntäverkko voidaan toteuttaa joko pisteestä-pisteeseen tai PON-tekniikkaa käyttäen.
Tällä hetkellä hinnaltaan ja ominaisuuksiltaan soveltuvin tekniikka on ITU-T:n standardoima GPON (G.984.x, gigabit-capable passive optical network), jolla voidaan vastata tämän hetken liikennöintitarpeisiin riittävän kustannustehokkaasti.
Tässä diplomityössä käyn läpi ja esittelen GPON-standardin oleellisimmat ominaisuudet ITU-T:n suositusten sekä aihetta käsittelevän kirjallisuuden ja artikkelien pohjalta.
Tuon myös esille järjestelmän käyttöönottoon ja hallinnoimiseen liittyviä seikkoja sekä tapoja varmistua järjestelmän toimivuudesta uusimpien mittaus- ja testausmetodien muodossa.
Työn painopiste on standardin, liityntäverkkorakentamisen kannalta, tärkeimpiin ominaisuuksiin tutustumisessa, ei standardin soveltamisessa tai vertailussa muihin PON-tekniikoihin.
Työssä pohditaan GPON-tekniikan soveltuvuutta suomalaiseen liityntäverkkorakentamiseen, verraten sitä pisteestä-pisteeseen tekniikalla toteutettuihin verkkoihin.
Loppuosassa esitetään pohdintoja ja luodaan katsaus tulevaisuuden korvaaviin PON-teknologioihin.
Lopuksi todetaan tekniikan olevan kypsä ja soveltuvan liityntäverkkotekniikaksi Suomessa.