Munuaisten päätehtävänä on poistaa elimistöstä kuona-aineita muodostamalla virtsaa.
Munuaisen toiminnallisessa yksikössä, nefronissa, alkuvirtsa suodattuu verestä.
Podosyyttisolujen haarautuneiden jalkalisäkkeiden väliset soluliitokset muodostavat nefronin välihilan, joka toimii kokoselektiivisenä esteenä estäen makromolekyylien pääsyn virtsaan.
Tässä työssä tutkittiin pintaplasmoniresonanssi-bioanturin (Biacore T100) tarjoamia mahdollisuuksia podosyytteihin keskittyvässä munuaistutkimuksessa.
Pintaplasmoniresonanssi-bioanturien etuja ovat herkkyys, reaaliaikainen seuranta ja mahdollisuus kineettisten parametrien määrittämisen.
Tavoitteena oli selvittää analyysiolosuhteet glykoproteiinien tutkimiseen pintaan kiinnitettyjen biotinyloitujen lektiinien avulla sekä kartoittaa mahdollisuuksia tutkia komplekseja näytteitä sekä bakteereissa tuotettuja fuusioproteiineja.
Lisäksi fuusioproteiinien tuotto-, puhdistus- ja eristysolosuhteet bakteereissa testattiin ja optimoitiin nykyaikaisinta tekniikkaa hyödyntäen.
Lektiinit kiinnitettiin anturin pintaan hyödyntäen neutravidiinia.
Olosuhteet glykoproteiinien tutkimukselle löydettiin.
Geenimanipuloiduista ja -manipuloimattomista hiiristä peräisin olevien munuaislysaattien välillä voitiin nähdä eroja.
Käytetyssä teknologiassa havaittiin myös ongelmakohtia.
Fuusioproteiinien puhdistusta ja eristystä onnistuttiin nopeuttamaan.
Tutkimuksen tavoitteet saavutettiin.