Commuter Bicyclists' Travel Exposure, Riding Style and Risks in the Helsinki Metropolitan Area

Abstract

Työmatkapyöräily on varteenotettava vaihtoehto autoilulle, etenkin kaupunkien ruuhkautuneilla väylillä. Kulkumuotona pyöräily on saasteeton, hiljainen ja ketterä. Toisaalta juuri pienen massansa, suojaavien rakenteiden puuttumisen ja suhteellisesti suurien nopeuksiensa ansiosta pyörät ovat liikenteen riskialttiinpien osallisten joukossa. Pyörällä ajaminen on myös epäjärjestelmällistä.

Pyöräily, kuten autoilukin, koostuu hierarkkisesti järjestäytyneistä osatehtävistä. Altistuksen määrä ja laatu säätelevät onnettomuusriskiä. Se miten yksilö ajaa (ajotyyli) oletettavasti määrää sen, onko toiminta yksittäisessä tilanteessa turvallista vai vaarallista. Vaarallinen toiminta voidaan edelleen jakaa tahattomaan ja tahalliseen toimintaan, virheisiin ja rikkomuksiin.

Tämän tutkimuksen tarkoitus oli kehittää pyöräilijöille suunnattu kysely, jolla kerättiin taustatietoa ja muuta aineistoa työmatkapyöräilijöiden käyttäytymisestä, taidoista ja asenteista. Tässä työssä on kuvattu pääkaupunkiseudun työmatkapyöräilijöiden ominaispiirteitä, liikenteessä oloa, riskejä ja ajotyyliä.

Kyselyn vastausprosentti oli korkea. Monet kyselyyn osallistuneet olivat korkeasti koulutettuja, omistivat ajokortin, käyttivät joukkoliikennettä ja pyöräilivät tämän tuoman fyysisen ja henkisen hyvinvoinnin takia.

Sekä rikkomukset, virheet että onnettomuudet olivat yleisiä työmatkapyöräilijöiden keskuudessa. Naiset ja miehet syyllistyivät yhtä suureen määrään rikkomuksia suhteessa ajomäärään. Miehet ja talvipyöräilijät tekivät vähemmän virheitä suhteessa ajomäärään kuin naiset ja ne, jotka eivät pyörälle talvella. Työmatkapyöräilijöiden kypäränkäyttö oli yleisempää kuin pääkaupunkiseudulla yleensä. Kypäränkäyttöä voitiin ennustaa psykologististen mittareiden avulla.