Tämän työn tarkoituksena on verrata rantarakentamisen ja rantojen suojelun toteuttamista Ruotsissa, Suomessa ja Ahvenanmaalla.
Ahvenanmaa käsitellään erikseen oman lainsäädäntönsä takia.
Ruotsissa rantojensuojelu sisältyy luonnonsuojelulakiin (NVL).
Yleinen rantojensuojelu ulottuu 100 metrin etäisyydelle rantaviivan molemmin puolin, mutta voi laajentua 300 metriin saakka.
Rantojensuojelun tarkoituksena on yleisten virkistystarpeiden turvaaminen sekä eläin- ja kasvilajien suojeleminen.
Suojelutarkoituksen vastainen rakentaminen vaatii lääninhallituksen poikkeusluvan.
Suomessa rantarakentamisesta on säädetty rakennuslailla.
Yleistä rantojensuojelua ei ole olemassa, mutta uudisrakentaminen n. 100-200 metriä leveällä rantavyöhykkeellä edellyttää vahvistettua yleis- tai rantakaavaa.
Kaavavaatimuksen tarkoituksena on taata rantojen suunnitelmallinen käyttö.
Sen lisäksi mitä rakennuslaissa säädetään, valtioneuvosto on vahvistanut valtakunnallisen rantojensuojeluohjelman.
Ohjelmaan kuuluu n. neljä prosenttia Suomen kokonaisrantaviivasta ja sen tarkoituksena on siihen kuuluvien alueiden säilyttäminen rakentamattomina.
Ahvenanmaalla on oma rakennuslakinsa, jolla mm. rantarakentamista säädellään.
Laki ei tunne eroa rantarakentamisen tai muun rakentamisen välillä, eikä se tunne ranta-kaavaakaan.
Rakennuskaava on kuitenkin tarpeen, kun rakentaminen on saavuttanut tietyn tiheyden.