Aasian kehittyvien talouksien valuuttakurssipolitiikka – valuuttainterventiot ja -steriloinnit

Abstract

Aasian kehittyviä talouksia koetteli syvä talouskriisi vuosina 1997–1998. Kriisin taustalla on nähty useita syitä, mutta yhtenä tärkeimmistä on pidetty alueen talouksien harjoittamaa säänneltyjen valuuttakurssien politiikkaa. Kriisin puhjettua maat joutuivat joko devalvoimaan valuuttansa tai päästämään sen kellumaan. Tilanne johti muun muassa valuutta- ja maturiteettiriskien kärjistymiseen. Useiden tutkijoiden mukaan Aasian talouskriisi osoitti, että vapaat pääomaliikkeet, rahapolitiikan itsenäisyys ja kiinteät valuuttakurssit ovat mahdoton yhtälö.

Talouskriisin jälkeen suurin osa alueen maista siirtyi virallisesti kelluvien kurssien järjestelmään. Käytännössä lähes kaikkien maiden valuuttakurssit pysyivät kuitenkin edelleen säänneltyinä. Aasian kehittyvät taloudet ovat harjoittaneet aktiivista valuuttainterventio-politiikkaa koko 2000-luvun ajan pitääkseen valuuttansa arvon tasapainotasoaan alhaisempana. Tästä ilmiöstä käytetään nimitystä fear of floating, ja sen on todettu olevan huomattavasti yleisempää kehittyvien talouksien kuin teollisuusmaiden keskuudessa.

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastelen Aasian kehittyvien talouksien harjoittamaa valuuttakurssipolitiikkaa, sen syitä ja seurauksia. Erityisen tarkastelun kohteena ovat valuuttainterventiot ja interventioiden steriloinnit. Tutkielmassa tarkastellaan myös harjoitetun politiikan kustannuksia sekä Aasian kehittyvien talouksien valuuttakurssipolitiikan mahdollista kehitystä lähitulevaisuudessa. Tutkielma on tyypiltään kirjallisuuskatsaus.

Aasian kehittyvien talouksien 2000-luvulla harjoittamaa valuuttakurssipolitiikkaa selittää osittain 1990-luvun lopulla koettu talouskriisi. Suojautuakseen vastaavilta kriiseiltä maat ovat muun muassa keränneet huomattavat valuuttavarannot. Massiivisten valuuttavarantojen kertymiseen on vaikuttanut vaihtotaseiden ylijäämä, kiihtynyt pääomien sisään virtaus sekä harjoitettu valuuttainterventio- ja sterilointipolitiikka. Suuret valuuttavarannot auttoivat alueen talouksia selviytymään vähin vaurioin viimeisimmästä finanssikriisistä. Muun muassa Kiina selviytyi kriisistä mittavien kotimaista kysyntää kiihdyttävien elvytyspakettien ansiosta.

Aasian kehittyvien talouksien harjoittamaan valuuttakurssipolitiikkaan ei löydy yhtä yksittäistä syytä, mutta taustalla vaikuttaa voimakkaasti maiden vientivetoinen talouskasvu. Alueen maat ovat edelleen erittäin riippuvaisia teollisuusmaiden, erityisesti Yhdysvaltojen, kysynnästä. Pitääkseen tuotteensa kilpailukykyisinä maat ovat valuuttainterventioiden avulla pitäneet valuuttansa arvon tasapainotasoaan alhaisempana. Toteutetut interventiot on pääsääntöisesti steriloitu inflatorisen kehityksen ehkäisemiseksi kotimaassa.

Viimeisimmän finanssikriisin aikana Kiinan kysyntä vaikutti positiivisesti koko Aasian alueen toipumiseen kriisistä. Kiinan kysyntä elvytti taloutta myös laajemmin, ja ainakin väliaikaisesti maksutaseiden globaalin epätasapainon nähtiin korjaantuvan. Finanssikriisin jälkeen useimmat Aasian kehittyvät taloudet ovat antaneet valuuttansa pikkuhiljaa vahvistua kohti tasapainotasoaan. Aasian kehittyvät taloudet ovat voimakkaasti sidoksissa toisiinsa, ja tutkijoiden mukaan myös valuuttakurssipolitiikan muutokset vaativat yhteisymmärrystä. Aasian alueen vahvistuminen kolmantena globaalina talousvaikuttajana herättää toiveita siitä, että alueen maat pääsevät pikkuhiljaa eroon myös fear of floating -ilmiöstä.