Kierrätyksestä lisäarvoa?

Abstract

Opinnäytetyö tutkii kierrätetyn raaka-aineen sisällöllistä merkitystä taideteollisessa tuotannossa. Työn tavoitteena on kartoittaa, miten metallinkeräys ja -kierrätys toimii käytännössä, voidaanko tuotteen tai sen raaka-aineen tarinaa seurata ja antaako tämä tieto lisäarvoa itse tuotteelle.

Aihetta havainnollistetaan käytännön esimerkin avulla seuraamalla liikenteestä poistetun auton kiertokulkua takaisin käyttöön ja valmistamalla autosta polkupyörä. Lopuksi vertaillaan käsityönä tehtyä polkupyörää suhteessa teolliseen tuotantopyörään. Lähdemateriaaleina on käytetty kirjallisuutta, raportteja, haastatteluita sekä vierailuja toimialan laitoksiin.

Projektin edetessä hanke osoittautui hyvin teoreettiseksi. Yksittäisen käytöstä poistetun terästavaran sulattaminen ja uudelleen käyttäminen on mahdollista toteuttaa lähinnä taidekäsityöhengessä. Nykyisin käytöstä poistettavasta teräksestä kierrätetään yli 90 prosettia, joten kierrätettävän teräksen massat pyörivät sadoissa tuhansissa tonneissa. Tämän koneiston keskellä yksittäisen auton tai esineen erotteleminen ja seuraaminen on mahdotonta. Vaihtoehdoiksi jää luokitella tuote joko ”osittain” tai ”pääosin” kierrätetystä materiaalista valmistetuksi, jos tavoitteena on tuotteen täydellinen muodonmuutos. Ekologisempaa on hyödyntää valmiita tuotteita tai käytettyjä osia sellaisenaan. Jos tämä ei tavoitellun lopputuotteen kohdalla ole mahdollista, vaihtoehdoksi jää käsityö, jolla ei kovinkaan helposti päästä samanlaisiin laatuvaatimuksiin kuin mitä esimerkiksi kilpailukykyisen polkupyörän valmistamiseen tarvittavat materiaalit edellyttävät. Käsintehdyt pyörät ovat kasvattaneet suosiota, mutta hidas tekeminen näkyy kuluttajahinnassa. Silloin maksetaan enemmän työstä kuin varsinaisesta tuotteesta. Räätälöity käsityö ja teollinen sarjatuotanto eivät ole vertailukelpoisia arvon suhteen juuri tästä syystä.

This master’s thesis examines the use of recycled raw material and its substantive significance in industrial production. The goal is to map out how the recycling of steel works in practice and whether the raw material of a product adds value to the product itself. The topic is illustrated by a practical example: following the life cycle of a car – how it’s being disposed from traffic and used in the production of new steel products. The cycle of crude material is illustrated by making a bicycle out of a car. Finally, the resulted hand-made bicycle is compared to a mass produced bicycle. Used methods in the research include literature, reports, interviews and visits to industry facilities.

The project turned out to be quite theoretical. Following and tracking a single steel product may be possible in an arts and crafts manner, but the scope of industrial recycling processes is so massive that the task gets very complicated in reality. A lot of steel production already includes a percentage of recycled steel.

Effective use products would require extended life spans and to find new applications before re-melting and re-processing the steel into new products. To track and show the origin of raw material, the execution of production relies mostly on craftmanship. The man hours add price and value to the product, but it is not directly comparable with technical industrial manufacturing.