Tuottajuus koetuksella. Itu - videotaiteen tuotantoprojekti.

Abstract

Mistä puhutaan, kun puhutaan tuottajista? Onko tuottaja yksilö vai yhtiö? Mitä on tuottajuus suhteessa taiteeseen, ihmisiin, rahaan?

Kirjoittaja tuotti 2004 käynnistyneen Itu – videotaiteen tuotantoprojektin, joka oli ensimmäinen suomalaisen videotaiteen laadun kehittämiseen tähdännyt hanke. Hankkeen tuotantoyhtiö oli taiteilijajärjestö Muu ry. Itussa tuotettiin videotaiteen käsikirjoituskoulutusta, videotaideteoksia, näytäntöjä ja näyttelyitä yhteistyössä Yleisradion Yhteistuotantojen, Av-arkki ry:n ja Satakunnan taidetoimikunnan kanssa. Tuotetut teokset olivat Tanja Koistilan Ruodot (2006), Marko Lampisuon Poriutuminen (2005), Elina Salorannan Ei saa häiritä (2006) ja Lena Séraphinin Kello & Kulta (2007). Näyttely Tässä talossa, näissä huoneissa oli esillä Rauman taidemuseossa (2006) ja Muu Galleriassa (2007), Yleisradio esitti teokset ensimmäisen kerran vuonna 2008.

Tutkielma yhdistää monitieteistä kirjallisuutta ja Itu – videotaiteen tuotantoprojektin kokemuksia kaivaakseen esiin tuottajuuden syväolemusta. Tuottajuutta jäsennetään visuaalisen kulttuurin teorian valossa sekä kielessä, suhteessa erilaisiin tuottaja-ammatteihin, työelämän muutoksiin ja taiteeseen. Tuottajuuden kokemuksellisuus ja tuotetut neljä teosta ovat mukana kuvailuna, kuvina ja dokumentteina. Kirjoittaja tekee tuottajuuden itseanalyysiä soveltaen kehittävän työntutkimuksen mallia ihmisen toiminnan rakenteesta.

Tuottajuus korostuu työn moniaikaistuessa, organisaatioiden rajojen hälvetessä, työyhteisön verkostoituessa ja sopimusten ja työnjaon kehittyessä projektikohtaisesti. Kiire, talouskysymykset, kriisit ja muutokset haastavat työn näennäisen vapauden.

Tulosten perusteella yhdisteleminen kuvaa parhaiten tuottajuuden olemusta. Yhdistely koostuu kaaoksen, kiteytysten ja keskusteluiden vuorottelusta. Taitavan yhdistelyn tulos on ainutlaatuista taidetta, joka ei voisi syntyä yksin.