Vanhojen autojen harrastajien ja harrasteajoneuvojen määrä lisääntyy Suomessa vuosi vuodelta. Halusin tässä tutkimuksessa selvittää, miksi nykyihmiset ovat kiinnostuneita vanhoista autoista ja niiden harrastamisesta.
Lähdin tutkimaan aihetta kokemuksellisuuden kautta. Pohdin omakohtaisesti, mitä vanhan auton kanssa eläminen on kokemuksena.
Vanhojen autojen harrastus on kokonaisvaltainen, monessa tapauksessa läpi elämän jatkuva harrastus, joka vaatii paljon sitoutumista ja taloudellista panosta. Se ei ole pelkkää ajamista. Se on suunnittelua, rakentamista ja entisöintiä. Se on sosiaalista toimintaa ja verkostoitumista. Se haastaa harrastajan monella tavalla. Se vaatii kärsivällisyyttä, suunnitelmallisuutta, tietoa ja taitoa. Vanhojen autojen harrastus on elämäntapa. Vanhojen autojen harrastajat ovat käsityöläisiä ja keräilijöitä. He ovat nostalgisia haihattelijoita, jotka unelmoivat menneistä vuosikymmenistä, joita eivät ole itse päässeet kokemaan.
Käytin tutkimukseni pohjana Walter Benjaminin kirjoituksia esineen auraattisuudesta ja pohdin vanhan auton auraa eri näkökulmista. Päädyin siihen, että jokainen vanha auto on muodostunut ainutlaatuiseksi yksilöksi ainutlaatuisen historiansa kautta. Eri omistajat ovat jättäneet autoon omat kädenjälkensä ja siksi se on ainoa laatuaan koko maailmassa. Vanha auto on auraattinen, elävä objekti, joka ikään kuin kerää vuosien myötä itseensä kohdistuneet katseet, ihailun ja elämänkokemuksen itseensä. Vanhan auton auran voi kokea autossa istuessaan. Sen havaitsee tunnelmasta, joka autossa vallitsee ja sen voi aistia muun muassa tuoksusta, koska jokaisella vanhalla autolla on ominainen, ainutlaatuinen tuoksunsa aivan kuten vanhoilla taloillakin.
Päädyin tutkimuksessani siihen, että vanhan auton auran kautta voimme kokea jollakin tavalla menneen ajan. Auto on ikään kuin aikakone, joka luo meille illuusion edustamastaan ajasta. Vanhojen autojen harrastus tarjoaa meille lääkkeen nostalgiaan. Mutta miksi me kaipaamme mennyttä aikaa?
Nykymaailma on nopeatempoinen ja suorituskeskeinen. Ihmiset ovat kuitenkin kasvavassa määrin kiinnostuneita omasta hyvinvoinnistaan ja kokevat, että vanhan ajan arvot saattaisivat olla lähde parempaan elämään ja onnellisuuteen. Vanhojen autojen harrastus opettaa meitä elämään hetkessä ja hidastamaan arjessa. Vanhan auton kanssa eläminen on hidastamista, koska autoprojekti etenee juuri siinä tahdissa, kuin sen on tarkoitus edetä ja se vaatii nykyihmisen mittapuulla paljon kärsivällisyyttä. Vanhalla autolla ajaminenkin on hidastamista, koska sillä ajaessa itse matka on tärkeintä, ei määränpää.
Vanhojen esineiden keräämisen ja vanhan ajan harrasteiden kautta saavutamme tietynlaisen turvallisuuden tunteen ja koemme olevamme osa perinnettä. Vanhojen autojen harrastus kiinnostaa ihmisiä, koska se on vaihtoehtoinen, hitaampi ja kulutuskriittinen elämäntapa.