Työtön suomalaisessa diskurssissa: Korpusavusteinen tutkimus työttömiä koskevista puhetavoista

Abstract

Tutkimuksen tavoitteet

Tutkielman tavoitteena oli selvittää, millainen kuva työttömistä hahmottuu toisaalta viranomaisten ja toisaalta työttömien ja muiden kansalaisten teksteissä, sekä minkälaisin kielellisin keinoin tuo kuva rakentuu. Tarkoituksena oli lisäksi arvioida, kuinka pienehkö ja annotoimaton korpusaineisto sopii tällaisen tutkimuksen tarkoituksiin.

Aineisto ja menetelmät

Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä on kriittinen diskurssianalyysi, jonka perusoletuksena on, että kieli sekä heijastaa että rakentaa yhteiskunnallisia (valta)suhteita. Menetelmänä sovellettiin korpuslingvististä lähestymistapaa, jossa yhdistyvät kvantitatiiviset ja kvalitatiiviset analyysimenetelmät. Aineistoksi kerättiin noin 100 000 sanan korpus, joka sisältää blogeja, niihin liittyviä kommentteja, mielipidekirjoituksia, TE-toimiston ja Kelan esitteitä sekä lakitekstiä.

Tulokset

Työttömyyden näkeminen työttömien omana syynä oli tutkimuksen perusteella yleistä sekä viranomaisten että kansalaisten teksteissä. Työ nähdään yleisesti itseisarvona: työhön olisi haluttava vaikka ilmaiseksi. Viranomaisten teksteissä korostetaan työnhakijan aktiivisuutta, mutta analyysin perusteella se määrittyi ennen kaikkea viranomaisten tottelemisena. Aktiivisuusdiskurssi sisältää vaatimuksen työn ja viranomaisten siihen rinnastamien toimenpiteiden haluamisesta. Aito haluaminen jonkun muun määräämiin ja hyödyllisiksi määrittelemiin toimiin voi kuitenkin olla paradoksaalinen vaatimus – pakottaminen viranomaisten muottiin ja toisaalta työn määritteleminen tarkoitushakuisesti saattavat selittää ”työhaluttomuuden” ilmiötä.

Kansalaisten tekstit olivat heterogeenisempiä ja niissä myös eksplisiittisesti vastustettiin työttömiin negatiivisesti suhtautuvia diskursseja. Työttömät saatetaan esimerkiksi nähdä toisten elätteinä, joiden elämä on liian mukavaa ja helppoa. Vaihtoehtoisessa diskurssissa korostetaan päinvastoin työttömän köyhyyttä, huono-osaisuutta ja tilanteen epäoikeudenmukaisuutta. Positiivisesti työttömistä kertovaa vastadiskurssia ei juuri löytynyt, vaan työttömiä puolustavat keskittyivät kieltämään työttömiä koskevia negatiivisia väitteitä ja osoittamaan kuinka nämä kyllä noudattavat vallitsevaa moraalikäsitystä.

Korpustutkimus soveltui työn menetelmäksi hyvin eikä annotoimattoman korpuksen käyttö tässä yhteydessä osoittautunut ongelmalliseksi.