IAS/IFRS -standardien ja kansallisen lainsäädännön keskinäiset eroavaisuudet sekä niistä johtuvat ongelmat rahoitusvälineiden verotuskohtelussa

Abstract

Tutkimuksen kohteena on IAS/IFRS -standardien ja kansallisen lainsäädännön väliset eroavaisuudet sekä näistä eroista johtuvat yhteensovittamisongelmat yritysverotuksessa. Työn keskiössä on rahoitusvälineiden (rahoitusinstrumenttien) käypään arvoon arvostamisesta johtuvien realisoitumattomien arvonnousujen verotuskohtelu ja siinä ilmenevät muutostarpeet. Erityistä huomioita saa vuoden 2009 alusta voimaantulleen elinkeinoverolain uudistuksen vaikutusten ja toimivuuden arvioiminen käytännön tasolla.

Tutkielman ensimmäinen ja toinen luku keskittyvät selvittämään kansallisen yritysverolainsäädännön sekä kansainvälisen IAS/IFRS -standardiston erityispiirteitä ja taustoja. Näissä luvuissa käydään läpi molempien periaatteistojen painopisteitä ja suhdetta rahoitusvälineisiin sekä verotukseen. Ensimmäinen ja toinen luvut pyrkivät näin ollen selvittämään kahden erilaisista lähtökohdista kumpuavan järjestelmän välisiä ristiriitoja ja luomaan pohjaa seuraavia kappaleita varten.

Kolmas luku rakentuu varsinaisten tutkimusongelmien ympärille ja paneutuu niihin ongelmiin, joita syntyy IAS/IFRS -standardiston yhteenesovittamisesta kansalliseen lainsäädäntöön. Tarkemmin sanottuna kolmannessa luvussa tullaan pohtimaan rahoitusinstrumenttien realisoitumattomien arvonnousujen verotusta ja näistä arvonnousuista syntyvien (verottamattomien) voittovarojen ulosjakamiseen liittyviä epäkohtia. Lisäksi tässä luvussa tuodaan esiin eri osapuolten näkemyksiä kyseisiin epäkohtiin liittyen sekä esitellään lakimuutoksen valmisteluvaiheessa esiin tuotuja vaihtoehtoisia tapoja ongelmallisen tilanteen ratkaisemiseksi.

Tutkielman neljännessä luvussa tarkastellaan elinkeinoverolainmuutoksen käytännön vaikutuksia merkittävimmissä suomalaisissa yrityksissä. Katsaus pitää sisällään neljä luottolaitosta ja 25 liikevaihdoltaan suurinta muuta liiketoimintaa harjoittavaa pörssiyritystä. Mielenkiinnon kohteena ovat sekä rahoitusvälineiden käypään arvoon arvostamisen tulosvaikutukset, että käypään arvoon tulosvaikutteisesti arvostettavien rahoitusvälineiden absoluuttiset ja suhteelliset määrät yritysten taseissa. Katsauksen perusteella saatu empiirinen näyttö tukee elinkeinoverolain uudistusta ja vie pohjaa väitteiltä, joiden mukaan rahoitusvälineiden realisoitumattomien arvonmuutosten verotus olisi yleisellä tasolla epäoikeudenmukaista sekä maksuvalmiutta vaarantavaa.