Kahtaalla

Abstract

Tämä opinnäytetyö koostuu kolmesta osasta: valokuvataidekirjasta Kotimatkalla/På väg hem, näyttelykokonaisuudesta Recollections, sekä esseekokonaisuudesta Kahtaalla. Näistä osista punoutuu kokonaisuus, jonka kautta työskentelyni piirtyy esiin sekä valokuvataiteilijana että kirjoittajana.

Valokuvataidekirja Kotimatkalla/På väg hem (2020) kertoo isovanhempieni poluista osana Suomen sotahistoriaa ja sotalapsijärjestelyä. Teoskokonaisuuteen kuuluu kaksi kirjaa yhdessä kirjalaatikossa. Teos valottaa isovanhempieni elämänhistoriaa arkistomateriaalin, haastattelujen ja isovanhempieni kodista otettujen valokuvien avulla.

Näyttelykokonaisuus Recollections koostuu neljästä kaiverruksesta pigmenttiprinteille, sekä installaatiosta, jonka keskiössä on kaiverruksista jäänyt pigmenttipuru. Teokset olivat esillä galleria Huudossa ajalla 29.3.–21.4.2019. Kokonaisuus on saanut alkunsa valokuvista, jotka on otettu saaressa, jonne koen kuuluvani. Teokset perustuvat turhautumiseen valokuvan poissaolevaa luonnetta kohtaan ja haluun palata takaisin kuvanottohetkeen. Lopputuloksena on raapekynällä kaiverrettuja valokuvia, eli yhdistelmä valokuvataidetta ja kaiverrusta.

Kirjallinen osuus koostuu kuudesta esseestä, joiden aiheet ovat samanaikaisesti sekä tässä että muualla: todellisuus, valokuva, kuva, sotalapsien juurettomuuden kokemus ja minulle tärkeä saari. Lisäksi teemana on kaksijakoisuuden herättämä melankolia ja nostalgia. Esseitä reunustavat runot, jotka toimivat yksityiskohtina tekstin lomassa.

Esseet käsittelevät todellisuuden saavuttamattomuutta, valokuvaa vanhempieni tapana katsoa minua sekä valokuvaa erillisenä kielestä ja määrittelyistä. Teoria keskittyy erityisesti Jean-Luc Nancyn käsitykseen kuvasta ja Walter Benjaminin auraan. Teksti etsii merkityksiä isovanhempieni sotalapsuuskokemuksista ja valokuvaan puuttumisesta. Tekstikokonaisuus päätyy ymmärrykseen siitä, että minua kaihertaa valokuvan kaksijakoinen luonne. Kaipaan jatkuvasti jotakin, joka vetäytyy menetyksen syövereihin. Melankolia on perustavanlaatuinen piirre työskentelyäni taiteilijana.

Esseistä muodostuu monitahokas, jonka keskustassa on aiheeni ydin, johon kurotan eri suunnista. Tekstissä yhdistyy sekä omakohtainen että teoreettinen lähestymistapa, ja kokonaisuus polveilee kaksijakoisuuden aiheen ympärillä, pyrkii sanomaan jotain, jota ei välttämättä ole mahdollista sanoa.

This thesis consists of three parts: a photography book Kotimatkalla/På väg hem, exhibition Recollections and a collection of essays titled Kahtaalla. These parts form a picture of myself both as a visual and a writing artist.

The photography book Kotimatkalla/På väg hem (2020) maps the story of my grandparents as Finnish war children, and thus a part of Finnish war history. The artwork consists of two books in a slipcase. The work sheds light on my grandparents’ experiences through archival material, interviews and pictures taken in their current home.

The exhibition Recollections consists of four engravings on pigment prints and an installation based on the pigment grounds left over from the engravings. The works were on display in Huuto gallery during 29.3.–21.4.2019. The artwork is based on photographs taken on an island where I feel I belong. The works are based on the frustration towards the absent nature of photographs and the will to return to the moment the photographs were taken. The photographs are carved with a sharp metallic tool creating combinations of photography and engraving.

The written part of the thesis consists of six essays. The themes of the essays are all simultaneously here and elsewhere: reality, photograph, image, war children’s experience of rootlessness and an important island. The text also deals with the melancholy and nostalgia caused by this dichotomy. The essays are framed by a series of poems which act as details through the text.

The essays deal with the inaccessibility of reality, photographs as my parents’ way of looking at me and photographs as separated from language and definitions. The theory focuses especially on image in Jean-Luc Nancy’s thinking and Walter Benjamin’s aura. The text seeks meanings for my grandparents’ experiences as war children and engraving as a way of intervening a photograph. It concludes that the trait bothering me in photographs is their dichotomy. I long for something that is constantly withdrawn and lost, and melancholy is a fundamental feature of me as an artist.

The essays form a polyhedron, within the core of my theme which I reach for from different directions. The text contains both personal and theoretical approaches and it circles the theme of dichotomy, attempts to say something that might not be possible to say.