Muotoilua vai muokkausta? – Visuaalisen viestinnän muotoilijoiden kokemuksia palaute- ja kritiikkitilanteista

Abstract

Visuaalisen viestinnän muotoilua arvioidaan jatkuvasti erilaisissa työryhmissä. Moniammatillisen ryhmätyöskentelyn yleistyttyä myös palautteen määrä näyttää kasvaneen. Miten suunnittelijat kohtaavat palautetta työssään? Haastattelin kolmea erilaista visuaalisen viestinnän muotoilijaa, jotka kertoivat kokemuksistaan palaute- ja kritiikkitilanteista sekä niihin liittyvistä hierarkioista. Yksi haastateltava työskenteli käyttöliittymäsuunnittelijana konsulttitoimistossa, toinen talon sisäisenä suunnittelijana ja kolmas viestintä- ja mainostoimistossa. Opinnäytetyön poikkitieteellinen luonne päätyykin tarkastelemaan palaute- ja kritiikkitilanteita erityisesti affektiteorioiden näkökulmasta, jonka seurauksena voidaan ymmärtää arvioinnin muotoilevia ominaisuuksia.

Analysoinnin tuloksena esitän kolme erilaista visuaalisen työn arvostelutapaa, jotka ovat suoraviivainen palaute, jyräävä kritiikki ja muotoileva arviointi. Arvostelutavoissa on eroja sekä toimintaympäristöjen että ryhmän toiminnan suhteen. Suoraviivaista palautetta näytti ilmenevän pääsääntöisesti digitaalisissa toimintaympäristöissä, ja se oli myös laadultaan konemaista. Jyräävää kritiikkiä esiintyi erityisesti mainostoimistossa, jossa luovan työn vaaliminen, tuomitseminen ja hallinta korostuivat hierarkkisuuden kustannuksella. Muotoileva arviointi poikkesi edellä mainituista arvostelutavoista. Sitä nimittäin ilmeni kaikkien haastateltavien kokemuksissa, jonka vuoksi se ei ollut sidoksissa tiettyyn toimintaympäristöön. Muotoileva arviointi tähtäsi yksilön omaan sekä yhteisen ymmärryksen kasvuun. Täten se näytti muotoilevan työtä jo itsessään. Tässä tavassa suunnittelija siis kykeni parhaiten altistumaan uudelle, joten se näytti kasvattavan myös suunnittelijan luovuutta.

Opinnäytetyön lopussa näytän, miten altistumalla muiden ajatuksille voi muotoilla. Työn visuaalinen osuus rakentuukin haastateltavien kertomista kielikuvista, jotka muotoilevat animaation ja työn visuaalisen ilmeen. Myös opinnäytetyön oppeja voi soveltaa käytännössä. Jos lukija haluaa esimerkiksi tietää alan toimintatavoista tai ymmärtää paremmin visuaalisen työn arvioimisen haasteita, vastaa tämä työ hyvin näihin tarpeisiin. Lisäksi opinnäytetyö tarjoaa näkemyksiä luovasta herkkyydestä, jolla maailmaa voidaan muotoilla paremmin.

Visual communication designers receive a lot of feedback on their work. Multidisciplinary teams are becoming more popular. Hence, the amount of feedback has increased substantially. How does a visual communication designer experience the feedback one gets? In this study, I interviewed three visual communication designers on their experiences in receiving feedback and critique. One participant worked as a user experience designer in a consultancy agency. Another was an in-house designer. The third participant worked in an advertising agency, which also offered professional help with public relations. The study examined how hierarchies can mold the design solution itself.

The study combines theories from various fields. Yet, it suggests that by understanding affections, one can also understand the feedback better. It’s notable that, when one gets affected positively, it also seems to increase the creative capabilities.

By analyzing the results, I present three ways to evaluate visual communication design, which are linear evaluation, hierarchical critique, and the so-called designing feedback. There were differences between the ways how people evaluated each other but also in between the operational environments. Linear evaluation occurred mainly in digital environments. It also tended to be more mechanical compared to other evaluation habits. Hierarchical critique appeared mainly in advertising agencies. There the creativity was cherished yet also somewhat judged and controlled. The designing feedback differed from the others, because it wasn’t connected to any specific environment. Instead, it seemed to occur in all the environments. The designing feedback focused more on improving the overall thinking. In this method, designers could expose themselves to new influences better and this seemed to increase their creativity.

In the end, I show how one can get exposed to other’s thoughts. I also found the visual part of this study by listening to the participants. The metaphors helped me to design the animation and the overall visual identity. It seems that when one gets affected, one can design.

This master’s thesis provides knowledge that can be adapted for various purposes. One can explore the current working methods of the field. Further, one can learn from the difficulties of visual evaluation. Yet, this study can also help people to understand the vulnerability of the creative process.