Collaborative world-building: Curating creative development of the cyberpunk live action role-playing game Beyond: The Neural Horizon

Abstract

Live action role-play (larp) is a form of collective, collaborative activity where participants physically portray their characters, often in more or less immersive fictitious settings. The modern larp tradition is predominantly a grassroots, non-profit enterprise which relies heavily on the larp community and player-base to work as volunteers under the guidance of the main larp organisers to help design and facilitate any single larp.

The co-created nature of larps as well as the collaborations with a volunteer team raises questions of artistic authorship and poses unique challenges in terms of creating a larp with a creatively cohesive vision. The study proposes that over the course of the collaborative process the role of a larp creator transforms from that of an author or artist to that of a curator.

The study explores the principles and practice of curating creative development with a team of volunteer collaborators by reflecting on the development process of the cyberpunk larp Beyond: The Neural Horizon. Creative development is defined as the process of refining and expanding a concept in a development process with an emphasis on creative industry fields such as communication design and fine arts: with Beyond volunteers worked predominantly on writing characters, building scenography and performing non-player character (NPC) roles during the larp. The study explores curation practices such as establishment of genre as shorthand, and the creation of both written and visual references and guidelines as well as administering on-location direction preceding and during the event.

The study suggests that while absolute centralized creative control in a non-profit, collaboratively realised project is likely impossible, key practices can be employed to establish guidelines which ensure individual contributions align with the general creative vision. The study also suggests that while a creatively cohesive larp is easier to collaborate on and quicker for player-participants to grasp, disparate ideas by volunteer contributors are nonetheless an inherent richness of the collaborative larp medium, worth considering.

Liveroolipeli (larp) on yhteisöllinen aktiviteetti, jossa osallistujat fyysisesti ilmentävät hahmojaan, usein immersiivisissä ja fiktiivisissä ympäristöissä. Modernin larpin perinteelle on ominaista sen ruohonjuuritason voittoa tavoittelematon luonne. Yksittäiset larppitapahtumat nojaavat larppiyhteisön vapaaehtoisiin, jotka työskentelevät larpin suunnittelijoitten johdolla luodakseen ja toteuttaakseen larpin.

Larppien yhteistuontantoluonne herättää kysymyksiä siitä, kuka on larppiteoksen tosiasiallinen luoja. Moninaiset kontribuutiot myös luonnostaan haastavat larpin luovaa, eheää visiota. Tämä lopputyö esittää, että larpin pääsuunnittelijan rooli muuntuukin prosessin aikana auktoriteetin ja luojan asemasta kuraattorin rooliin.

Tämä lopputyö tutkii luovan kehityksen prosessia kyberpunk-genren larpin Beyond: The Neural Horizon luomisprosessissa, johon osallistui vapaaehtoisia. Luova kehitys määritellään prosessiksi, jossa konseptia luovien osa-alueiden osalta kehitetään ja laajennetaan. Niihin lukeutuvat esimerkiksi viestintäsuunnittelu ja kuvataide: Beyond larpin yhteydessä vapaaehtoisia ohjattiin työskentelemään valtaosin hahmojen luovan kirjoittamisen, lavastuksen rakentamisen sekä ei-pelattavien hahmojen (NPC) roolien esittämisen kanssa. Tämä lopputyö tutkii vapaaehtoisten kanssa harjoitettuja kuratointi käytäntöjä, kuten tyylilajin määrittelyä, kirjallisten ja visuaalisten referenssien luomista ja niiden kommunikointia sekä henkilökohtaista ohjausta tapahtumapaikalla ennen ja jälkeen larppia.

Lopputyö osoittaa, että vaikka täydellinen luova kontrolli vapaaehtoisen työntekijöiden voimin yhteisöllisessä tuotannossa on todennäköisesti mahdotonta, on käytäntöjä, joiden avulla voidaan määritellä ne luovat suuntaviivat, jotka ohjaavat yksittäisiä työpanoksia kohti alkuperäistä ja yhteistä luovaa visiota. Lopputyö suosittelee, että vaikka luovasti eheä ja temaattisesti suppeampi larppi on helpompi sekä vapaaehtoisille että pelaajille käsittää - ja siten houkutteleva larpin järjestäjän kannalta - ovat myös odottamattomat ja toisenlaiset ideat vapaaehtoisilta avustajilta on larpeille ominainen rikkaus, jota ei pidä sivuuttaa.