Omavaraisen ultrapyöräilijän varustekokoonpano: käyttäjän toiminnan tuottamaa muotoilua

Abstract

Opinnäytte tarkastelee omavaraisen ultrapyöräilijän toimintaa ja suhdetta käyttämäänsä teknologiaan. Tutkimus nojaa toiminnan teoriaan. Aihetta taustoitetaan innovatiivisia käyttäjiä tutkivilla teorioilla, kuten proksimaalisen suunnittelun teorialla.

Omavarainen ultrapyöräily on 2010-luvun kuluessa merkittäväksi noussut, pitkänmatkanpyöräilyn perinnettä uudistava ja pyöräurheiluun laajemminkin vaikuttava ilmiö. Tapahtumissa urheilijat ajavat yhtäjaksoisesti tuhansien kilometrien matkoja. Omavaraisuudella tarkoitetaan, että järjestetty huolto ja muu ulkopuolinen tuki on kielletty, joten urheilijat joutuvat turvautumaan reitin varrelta löytyviin palveluihin ja mukana kantamiinsa varusteisiin.

Tutkimuksen aineisto jakautuu itse tuotettuun havaintoaineistoon ja luonnolliseen, eli tutkijasta riippumattomaan aineistoon. Itse tuotettu aineisto koostuu osallistuvalla havainnoinnilla tuotetuista muistiinpanoista ja artefaktiaineistosta, johon kuuluu kokoelma pyöräilijän varusteita. Luonnollista aineistoa ovat lajin harrastajien tuottama kirjallisuus, matkaraportit ja esiintymiset.

Havaintoaineistoa kerättiin pyöräilytapahtumiin osallistumisen ja niihin valmistautumisen aikana painottuen vuoteen 2019. Muistiinpanojen tekemiseen kehitettiin uusia, omavaraisten ultrapyöräilytapahtumien erityisvaatimuuksiin soveltuvia menetelmiä.

Tutkimus käyttää toimintajärjestelmien analyysiä, joka kuuluu toiminnan teorian perinteeseen. Artefaktiaineistosta tuotettiin havaintoja artefaktianalyysillä ja muistiinpanot analysoitiin teemoittelun menetelmällä.

Tutkimuksessa hahmotellaan varustekokoonpanon käsite, joka on urheilijan mukanaan kantamien varusteiden, teknologioiden, toiminnan ja toimintamallien muodostama, temporaalinen ja muuttuva kokonaisuus.

Toimintajärjestelmien analyysin pohjalta esitetään tutkimuksen tulos: täydentävän käytön malli. Malli selittää, miten vähäisillä ja puutteellisillakin varusteilla voi saavuttaa tavoitellun lopputuloksen, kun niitä täydennetään luonnon, rakennetun ympäristön ja palveluinfrastruktuurin mahdollisuuksia hyödyntäen. Lisäksi opinnäyte tarjoaa käytännön tietoa sisältävän katsauksen omavaraisen ultrapyöräilijän kohtaamiin haasteisiin ja vaatimuksiin, joka palvelee esimerkiksi kestävyysurheilun tuotekehittelyn parissa työskenteleviä.

This thesis studies the activity of a self-supported ultra endurance cyclist, and the relationship to the technology one is using.

Self-supported ultra endurance cycling is a phenomenom, which grew remarkable during the 2010’s, renewing the tradition of long distance cycling and making it’s impact on the cycling sports in general. In the events, athletes cover distances of thousands of kilometres in single stage. The meaning of self-support is that any form of planned support and external assistance is prohibited, thus imposing the athletes to rely on local services and the equipment they carry.

The data of this researchs consists of two parts. These are self produced data and naturally occurring data. Self produced data includes recodings collected in participatory observation and artifact data that is a collection of equipment used in the sport activity. Naturally occurring data consists of literature, event reports and presentations produced by the members of the sports comminity.

Observation data was collected while preparing and taking part in cycling events, mostly during 2019. New data recording techniques were developed to meet the special requirements and constrains that self supported ultra cycling events imply.

The study draws on activity system analysis, that is part of activity theory tradition. Artifact data is analyzed using artifact analysis and obsertavtion recordings are analyzed by thematic analysis.

The study illustrates the concept of equipment setup, that is the composition of equimpent and technologies an athlete carries while cycling, as well as activities and models of action that hold the configuration as one. Equipment setup is a temporal and changing configuration.

Results are concluded from the activity system analysis: model of complementary use. The model explains how minimal and insufficient equipment can be used to achieve a certain goal, when it is complemented by affordances of natural or built environment and service infrastructure. Moreover, the thesis offers a practical review to the requirements and challenges that self-sufficient ultra cyclists are facing in their activity. The review serves the information needs of those, for example, who work in product development in the field of endurance sports.