User involvement in its varied forms is becoming a reality in many building projects. The year 2020 marks a rise of service design in the context of building planning in Finland as new guidelines in the building and real estate industries were introduced by a respected Building Information group. Service design is used as an umbrella term for various participatory and observatory methods in the guideline. However, this approach does evoke important questions concerning the different modes of working and objectives of user involvement throughout the planning process in architecture and building.
The purpose of this study is to clarify how to involve users and the various design objectives considered throughout the planning process in architecture and building. This study examines these processes within multiple case studies. Three building planning projects done in Aalto University are selected to situate the theory within the practice and to elucidate the complex phenomenon of user-centred planning. This thesis approached the topic by using qualitative research and investigated collaborative actions using both documentary research and semi-structured interviews (n=10). Furthermore, the collaborative design is analysed using both thematic and visual design methods based on the rich data gathered.
Two main results are identified based on the analysis. Firstly, the study creates an overview of a profoundly human-centred planning process combining the findings from the case studies and the insights from the literature review. In this process, three primary levels of action with clear phases for collaboration and diverse objectives for the use of design were revealed. Secondly, the theoretical part of this thesis addresses four stages of the collaborative process, including the following three main user-centred modes of working which are: (1) no-direct-participation with emphases on user investigation and inspiration; (2) participation with emphases on democratic and communicative acts; and (3) collaboration with emphases on collective creativity and shared expertise. This study revealed that a successful user-centred planning process calls for expertise in the strategic use of collaborative modes of working.
The results presented here may facilitate improvements in strategic method selection in building planning in general and particularly in the early collaborations for shared vision making. Based on this study, multiple future research areas for design are identified. Strategic method selection for collaborative project planning, shared vision and sensemaking at the beginning of architectural planning, as well as the connection of service design with workplace design, are all areas to be further examined in the future.
Käyttäjälähtöinen kehittäminen arkipäiväistyy niin rakentamisen toimialalla kuin myös muussa kehittämisessä. Myös palvelumuotoilun lisääntynyt käyttö Suomessa vie käyttäjälähtöistä kehittämistä eteenpäin. Aihe on erittäin ajankohtainen, sillä keväällä 2020 Rakennustietosäätiö RTS sr:n alainen toimikunta julkaisi tilaajan ohjeen palvelumuotoilusta osana rakennushankkeita ja kiinteistöjen kehittämistä. Kyseinen ohje herättää kuitenkin kysymyksiä kokonaisvaltaisesta ymmärryksestä, miksi käyttäjiä pitäisi osallistaa ja mitä eri keinoja siihen on.
Tässä työssä pyritään luomaan ymmärrystä ilmiöstä kokonaisuutena. Opinnäytetyötutkimuksessa tutkittiin käyttäjälähtöisten rakennushankkeiden aikaisia tapahtumia tarkastelemalla kolmea Aalto-yliopiston rakennushanketta. Tutkimuksessa aihetta lähestyttiin laadullisen tutkimuksen, sisältöanalyysin ja puolistrukturoitujen haastatteluiden (n=10) kautta. Sisältöanalyysin ja visuaalisen kuvituksen avulla analysoitiin suunnittelun aikaisia kehittämiseen ja yhteissuunnitteluun tähtääviä tapahtumia. Haastatteluiden ja teema-analyysin avulla etsittiin toistuvia teemoja.
Aineiston analyysi johti kahteen merkittävään tulokseen. Ensimmäinen on kuvaus yhä ihmislähtöisemmästä suunnittelusta ja rakentamisen prosessista. Aineistosta erottuu kolme käyttäjälähtöisen kehittämisen tasoa, selkeät yhteiskehittämisen vaiheet rakennushankkeen rinnalle sekä kolme päätavoitetta yhteistyölle. Toinen merkittävä tulos on kirjallisuusosiossa kuvattu teoreettinen viitekehys käyttäjälähtöisyyden ja yhteiskehittämisen kypsyyden tunnistamiseksi. Tässä viitekehyksessä yhteiskehittämisen muodot jaetaan kolmeen osa-alueeseen: ei käyttäjäosallisuutta, jolloin painopiste on käyttäjätutkimuksessa ja inspiraation etsimisessä; käyttäjien osallistaminen, jolloin painopiste on demokraattisen päätöksenteon, viestinnän ja yhteisen ymmärryksen mahdollistamisessa; yhteiskehittämisessä, jolloin painopiste on yhteisessä tiedon luomisessa ja jaetussa asiantuntijuudessa. Tämä opinnäytetyötutkimus paljastaa, että onnistunut käyttäjälähtöinen kehittäminen vaatii yllä kuvattujen yhteiskehittämisen työmenetelmien strategista käyttöä.
Tutkimustuloksista voi johtaa kehitysaihioita rakennushankkeiden strategisen menetelmän valintaan sekä yleisellä tasolla että painottaen alkuvaiheen yhteistä visiointia. Tutkimuksessa tunnistetaan myös useita aihioita lisätutkimukselle. Esimerkiksi muotoilun rooli yhteisen tahtotilan ja ymmärryksen luomisessa ennen arkkitehtisuunnittelua sekä palvelumuotoilun ja työympäristökehittämisen lähestymistapojen yhdistäminen osana alkuvaiheen käyttäjäymmärryksen luomista ovat mielenkiintoisia aiheita lisätutkimukselle. Kaiken kaikkiaan tutkimus pyrkii tuomaan arvokkaita oivalluksia niin ammatinharjoittajille kuin muillekin rakennushankkeisiin ryhtyville.
Submit a publication
Browse
Statistics