Julkiset ulkotilat ja niiden julkisuus

Abstract

Tässä työssä tutkitaan julkisen ulkotilan ja julkisuuden perinteistä määritelmää, ja ristiriitoja, jotka ovat nousseet esille ilmiöinä ”vihamielinen ja puolustava arkkitehtuuri”. Julkiset ulkotilat ovat tärkeä osa kaupunkeja, ja niiden tarjoama fyysinen alusta sosiaaliselle ja poliittiselle toiminnalle on edellytys hyvinvoivalle ja monipuoliselle kaupungille ja yhteiskunnalle. Niidenmerkitys yksilön maailmankuvan muodostumisessa ja moraalisen kompassin kehittymisessä on myös tärkeä, sillä näkemällä maailma muiden ihmisten silmistä muodostuu kattavampi käsitys itsestämme ja ympäristöstämme. Työssä tutkimusmenetelmänä toimii kirjallisuuskatsaus, jossa tutkitaan monipuolisesti määritelmiä julkisuudelle ja perehdytään julkisen ulkotilan suunnitteluperiaatteisiin julkisen tilan näkökulmasta. Tutkitut suunnitteluperiaatteet painottavat aina ihmisten välisiä vuorovaikutussuhteita, ihmislähtöisyyttä ja monipuolisuutta. Lähtökohtana on edistää näitä linjauksia, jotka varjelevat julkisten ulkotilojen vetovoimaisuutta, ja sosiaalista ja poliittista merkitystä yhteiskunnassa. Julkisten tilojen muutos yksityisemmäksi kaupallistumisen myötä on herättänyt ulkomailla keskustelua ”vihamielisestä ja puolustavasta arkkitehtuurista”. Suunnitteluratkaisut, jotka ovat tehneet tiloista yksityisempiä kohdistuvat usein yhteiskunnan vähäosaisiin, joka nähdään epäoikeudenmukaisena ja ihmisoikeuksia loukkaavana. Julkisuuden ja julkisen tilan suhde onkin usein monitulkintainen, sillä julkisuus ja yksityisyys ovat usein samaan aikaan voimassa, eivätkä ne käytännössä ole toisiaan poissulkevia elementtejä. Monitulkintaisuus esiintyy siten, että niillä on ristiriitoja yksityisen ja julkisuuden välillä, eikä niillä ole yksiselitteisestä määritelmää ja selitystä. Johtopäätöksenä on siis, että julkisia tiloja ja ulkotiloja ei voida perinteisesti määritellä täysin julkisiksi, vaan ne pyrkivät useimmiten parhaansa mukaan toteuttamaan julkisuuden konseptia.