Joka päivä kuusi minuuttia lisää kunniallista työtä – diskurssianalyysi suomalaisen median tuottavuuskeskustelusta

Abstract

Miten Helsingin Sanomien tuottavuuskeskustelu rakentaa institutionaalista todellisuutta? Miten eri näkökulmia legitimoidaan? Miten keskustelu heijastaa instituutioiden historiaa? Tutkimukseni etsii vastausta näihin kysymyksiin. Työni asettuu osaksi diskursiivisen legitimoinnin tukimusta, joka kuuluu institutionaalisen teorian tutkimusalaan ja laajemmin organisaatiotutkimukseen.

Tutkimuskysymykseni ovat yhteiskunnallisesti olennaisia, koska tuottavuus on taloudellisen hyvinvoinnin perusta. Tuottavuuskeskustelu ulottuu laajemmalle alueelle yhteiskunnassa kuin tuottavuuskäsitteen määritelmän mukainen soveltamisalue. Siksi on luontevaa tutkia diskurssianalyyttisesti, miten tuottavuuskeskustelu itsessään legitimoi instituutioita.

Helsingin Sanomien tuottavuuskeskustelu jäsentyy neljään diskurssiin: työ, kansantalous, digitalisaatio ja kehitys. Tuottavuuskeskustelu rakentuu institutionalisoituneista käsitteistä. Institutionalisoitumisella tarkoitan, että käsitteellä on vakiintunut merkitys, jota ei juuri pohdita. Esimerkiksi osallistumisesta puhutaan mainitsematta, mihin osallistutaan. Osallistumisen merkitykset ovat abstrakteja. Työtä tekemällä voi osallistua bruttokansantuotteen kasvattamiseen.

Merkittävin instituutio tuottavuuskeskustelussa on työmarkkina. Työmarkkina on alun perin ollut teoreettinen malli työn kysynnän ja tarjonnan kohtaannolle. Tuottavuuskeskustelussa työmarkkinat ovat kuitenkin joukko organisaatioita ja vakiintuneita toimintatapoja. Kohtaanto-ongelma ei ole työmarkkinan keskeinen merkitys vaan yksi työmarkkinainstituutioiden toimintaan vaikuttava tekijä.

Tuottavuuskeskustelussa tärkeimmät legitimointistrategiat ovat moralisointi, rationalisointi ja normalisointi. Moralisoinnin ydinsanoma on, että jotkin tavat osallistua yhteiskuntaan ovat parempia kuin toiset. Rationalisointi sopii luontevasti tuottavuuskeskusteluun. Tuotanto, tuottavuus ja rationaalisuus ovat teollisen yhteiskunnan peruspilareita. Normalisointi esiintyy tuottavuuskeskustelussa ennen kaikkea siten, että institutionalisoituneita käsitteitä ei kyseenalaisteta.

Digitalisaatiosta ja kehityksestä puhuttaessa tuottavuuskeskustelussa on sisäinen ristiriita. Yhtäältä korostetaan, että teknologia tulee muuttamaan rakenteet ja että rakennemuutos on tärkeää. Toisaalta normalisoidaan nykyisten instituutioiden jatkuvuutta. Jälkiteollisen ajan ilmiöitä analysoidaan teollisen ajan käsitteillä, kuten tuottavuudella.

How does productivity discourse in Helsingin Sanomat construct institutional reality? How does the discourse legitimize different perspectives? How does the discourse reflect the history of the institutions? With these research questions, I build on the earlier research on discursive legitimization. This research can be classified as organization research using institutional theory.

My research questions are practically relevant, because productivity is a key factor for economic performance. Productivity discourse is used in larger contexts than the context where productivity as an economic measure has been defined. That is why it is relevant to research how the productivity discourse itself legitimizes institutions.

The research material in Helsingin Sanomat can be classified into four discourses: work, national economy, digitalization and development. The discourse builds on institutionalized concepts. The concepts are routinely used without analyzing or describing their meaning. For example, the word participation is routinely used without any target of participation. The meanings of participation are abstract. Working is participation into the growth of the gross domestic product.

Labor market is the most prevalent institution in productivity discourse. Originally, labor market is a theoretical abstraction of matching the supply and demand of labor. However, in the productivity discourse, labor market is a set of organizations and ways of working. Matching or not matching the supply and demand of labor are just factors that affect the labor market institutions.

The most prevalent legitimation strategies in productivity discourse are moralization, rationalization and normalization. Moralization can be summarized so that some ways to participate into society are better than others. Rationalization is a natural strategy in discourse about production, productivity and rationality. Normalization practically means that the discourse does not question the institutionalized concepts.

Digitalization and development discourse contain an internal conceptual conflict. On one hand, the discourse pronounces that technological change will lead into structural changes. On the other hand, the discourse normalizes the continuity of the prevailing institutions. Post-industrial phenomena are being analyzed through concepts of the industrial era, such as the productivity.