Kuinka lempivaate voi vähentää vaatteisiin liittyvän kulutuskäyttäytymisen ympäristöhaittoja

Abstract

Vaateteollisuus on yksi maailman saastuttavimmista teollisuudenaloista. Vaatteen valmistusprosessi on monivaiheinen ja vie paljon resursseja, mutta vaateteollisuuden ympäristöhaitat johtuvat suurelta osin tuotannon massiivisuudesta. Pikamuotivaatteita tuotetaan paljon, ostetaan paljon ja heitetään pois paljon. Massatuotannon myötä vaatteen valmistus- ja myyntihinta on saatu koko ajan alhaisemmaksi, mikä näkyy vaatteen heikentyneenä laatuna ja kuluttajan asenteissa. Vaate nähdään lyhytikäisenä tuotteena, jonka voi helposti korvata uudella.

Ympäristöhuolien lisääntyessä tietoisuus vaateteollisuuden haitoista on kasvanut sekä kuluttajien, valmistajien että päättäjien keskuudessa, ja parempien valintojen tekeminen kiinnostaa monia. Muun muassa kierrättäminen nähdään ympäristöystävällisenä käyttäytymisenä. Vaatteiden hankkimiseen, käyttämiseen ja niistä pitämiseen liittyy kuitenkin monia tekijöitä, jotka helposti menevät ympäristöystävällisen toiminnan edelle. Tässä opinnäytetyössä tarkastelen näitä aiheita sekä kirjallisuuden, että haastattelun avulla.

Tarkastelen länsimaalaista kulutuskulttuuria, tutkin vaatteen merkitystä sosiaalipsykologian näkökulmasta ja pohdin, mikä saa ihmisen kiintymään esineeseen. Keskityn erityisesti nuoriin aikuisiin, sillä heitä usein kiinnostavat sekä vaatteet, että ympäristöystävällisyys. Haastattelin seitsemää pääkaupunkiseudulla asuvaa nuorta aikuista vaatteisiin liittyvästä kulutuskäyttäytymisestä, vaatteen merkityksestä sekä lempivaatteesta. Kirjallisuuden ja haastatteluni tulosten pohjalta kokoan lempivaatteen tärkeimpiä ominaisuuksia ja pohdin, auttaisiko lempivaate luopumaan pukeutumiseen liittyvästä uutuuden tavoittelusta ja kertakäyttöisyydestä, sekä vähentämään vaatteisiin liittyvän kulutuskäyttäytymisen ympäristöhaittoja.