Tutkimusaiheenani oli paperin punonnan ja paperisten sidosten vaikutus koepalan kestävyyteen. Tutkimuksen lähtökohtana oli tarve löytää menetelmä, jolla voitaisiin parantaa leijan purjemateriaalina käytettävän paperin ominaisuuksia.
Lisäksi tutkin myös paperin päällystämisen vaikutusta paperin ominaisuuksiin. Päällystämiseen käytin mehiläisvahaa, parafiiniä, sekä wheatpastea (vehnäpohjaista liimaa). Käytin näitä materiaaleja päällystämiseen, sillä vahalla päällystetty paperi on vedenkestävää sekä tuulenkestävää, ja wheatpasten kovettuessa siitä tulee vahvaa.
Valmistin 24 näytepalaa kahdesta eri paperista, kolmella eri sidoksella: palttina, 2/1 toimikas eli tvilli, 3/1 toimikas. Valmistin sidokset 0,5 cm leveistä suikaleista, josta syntyi 12,5 cm x 12,5 cm kokoisia näytepaloja.
Tutkimuksen edetessä huomasin ominaisuuksia, kuten koepalasten venyminen vinottaissuunnassa, sekä toimikas -sidosten muodostamat vinottaissuuntaiset ontelot. Venyvyys on leijaa rakentaessa hyvä ominaisuus. Nämä ontelot mahdollistivat puuriman pujottamisen sidoksen väliin. Tätä ominaisuutta pystyin käyttämään leijaa rakentaessa, koska tämä mahdollisti
Johtopäätöksenä suoritettujen kokeiden jälkeen oli se, että jotkut sidokset, kuten esimerkiksi 3/1 toimikas, olivat Calligraphy -paperista tehtynä aika paljon vahvempia kuin punomaton paperi. Päällysteistäkin löytyi ominaisuuksia, jotka paransivat, mutta myös huononsivat lopputuloksia. Parafiinin ja mehiläisvahan sekoitus vahvisti esimerkiksi suikaleiden vetokestävyyttä.Mehiläisvaha huononsi paperin ominaisuuksia, sillä se teki paperista pehmeämpää, jonka seurauksena paperin kuidut ratkesivat helposti.
Olisi kiinnostavaa tehdä laajempia testejä kunnollisilla mittauslaitteilla, ja keksiä tapa valmistaa näytepaloja, tai jopa isompia pintoja nopeammin. Käsin tehdessä näytepalojen tekeminen kestää liian kauan, jos oikeasti haluaisi tehdä jotain isompaa.
Tutkimus on johtanut ensimmäisen leijan rakentamiseen tutkimuksessa mainittujen menetelmien mukaan.