OmaStadista MeidänStadiin - tutkimus Helsingin kaupungin osallistuvan budjetoinnin ensimmäisestä vuodesta ja ehdotuksia mallin jatkokehittämiseen

Abstract

Tämä opinnäytetyö käsittelee Helsingin kaupungin syksyllä 2018 toimeenpanemaa osallistuvan budjetoinnin mallia, OmaStadia. Tutkimusaineisto ei kata koko OmaStadin prosessia, vaan ainoastaan vaiheet, jotka toteutuivat syksyn 2018 ja kevään 2019 välisenä aikana. Prosessin äänestys- ja toteutusvaihe käsitellään kuitenkin toteutuneen mallin kuvailussa ja tekemässäni konseptissa. Tutkimuksessa pyritään hahmottamaan sitä, miten ensimmäistä kertaa toteutettu malli toteutui, miten siihen osallistuneet kaupunkilaiset sen kokivat ja minkälaisia toimintakykyjä osallistuvaan budjetointiin osallistuminen edellyttää. Tutkimuksessa pyritään myös hahmottaa nykyisen mallin toimintakykyjen mahdollistumiseen liittyvät vaaranpaikat ja tarjoamaan jatkokehittämiselle vaihtoehtoinen konsepti. Teoreettisena viitekehyksenä käytetään muotoilun kentällä vielä melko vähän sovellettua toimintakykynäkemystä.

Tutkimuksen pääaineisto koostuu Helsingin kaupungin palautekyselyiden vastauksista ja tekemistäni puolistrukturoiduista osallistuja-haastatteluista. Haastatteluiden tekemisessä hyödynsin palvelumuotoilusta tuttuja palvelupolku-työpohjia ja kokemusarviointi-taulukkoja. Näistä aineistosta keräsin sekä yleisiä että juuri toimintakykyihin liittyviä haasteita, tarpeita ja toiveita, ja käytin löydöksiä OmaStadin jatkokehittämiseen tähtäävän MeidänStadi-konseptin muotoilemiseen.

Tutkimuksen mukaan prosessiin osallistuneet kaupunkilaiset edustavat pääosin korkeasti koulutettuja, aktiivisia suomenkielisiä kaupunkilaisia, joilla on hyvät osallistumisen taidot. Naisten määrä näyttää olleen suurempi kuin miesten. Tutkimuksen aineiston pohjalta näyttää siltä, että suurin osa ensimmäisen vuoden prosessiin osallistuneista on ollut tyytyväisiä prosessin toteuttamistapaan, ja prosessiin osallistuminen on lisännyt heidän ymmärrystään ja kiinnostustaan päätöksentekoon osallistumisesta. Tutkimuksen mukaan toteuttamistavassa on kuitenkin myös puutteita. Nämä niin sanotut toimintakykyjen vaaranpaikat liittyvät esimerkiksi prosessin alkuvaiheen tiedon ymmärtämisen ja suunnitteluvaiheen yhteistyön toimintakykyjen mahdollistumiseen.

MeidänStadi-konsepti, joka pyrkii vastaamaan nykyisessä mallissa ilmenneisiin vaaranpaikkoihin, korostaa nimensä mukaisesti yhteisöllisyyttä. Konseptin käytännön toimet tähtäävät muun muassa keskustelemisen, yhteistyön ja arvioimisen toimintakykyjen mahdollistumiseen ja kehittymiseen. Prosessissa on uusia elementtejä, kuten MeidänStadi-raati, ja testaaminen on oleellinen osa kehittämistyötä. Konsepti tarjoaa nykyiseen malliin pohjautuvan vaihtoehtoisen mallin, jossa mennään askeleen verran lähemmäksi osallistuvan budjetoinnin alkuperäistä, Porto Alegren mallia.

Vaikka OmaStadissa onkin vielä kehitettävää, Helsingin kaupungille voi antaa hyvän arvosanan ensimmäisen vuoden toteuttamisesta. Alueosallisuustiimi ja OmaStadi-projektiryhmä ovat tehneet valtavasti töitä toteuttaessaan ja samaan aikaisesti kehittäessään tätä ensimmäisen vuoden prosessia. On myös syytä pitää mielessä, että toimivan mallin kehittäminen ja toteuttaminen ovat pitkä prosessi eikä järkevää ja kaikkia tyydyttävää osallistuvan budjetoinnin mallia rakenneta yksin saati hetkessä.

This thesis investigates OmaStadi (MyCity) model, a participatory budgeting model of the City of Helsinki, that started in autumn 2018. Research data is not covering the whole process, only the phases that were actualized between autumn 2018 and spring 2019. Voting and implementation phases are still covered when introducing the actualized OmaStadi process and the concept MeidänStadi (OurCity). The thesis aims to perceive understanding of how the process was executed, how did the citizens experience the process and what kind of capabilities are needed for participating participatory budgeting process. The research tries to depict the pain points of the process from the perspective of capabilities and offers an alternative concept for further development. The capability approach, which is still applied quite seldom in the design field, is the theoretical framework of this thesis.

The main source material of the thesis consists of feedback answers of the citizen questionnaires made by Helsinki city and my semi-structured interviews. I utilized familiar service design tools – service journey template and experience evaluation form – to carry out the interviews. From these materials, I gathered both common and precisely capability related challenges, needs and wishes. These findings were the basis for building a new, further developed model of the OmaStadi process, the concept I call MeidänStadi (OurCity).

Research shows that most of the participants represent highly educated, active, Finnish speaking citizens who have good capabilities for participation. The total of woman participants seems to be bigger than men. Data points out that most of the participants are happy how OmaStadi was implemented and they think that participation has increased their understanding and interest in decision making. Based on the research process has still some weaknesses. These capability related pain points seem to relate for example to the understanding capability and collaboration capability.

MeidänStadi concept, which aims to solve the pain points that exist in the present model, highlights and tries to increase the importance of us instead of me or you. Practical solutions of the concept focus i.a. on conversation, collaboration and evaluation capabilities. The process includes some new features like MeidänStadi council and phases of testing used tools and working methods. The concept that is based on the OmaStadi model offers a version that is a bit more towards the original Porto Alegre’s participatory budgeting model.

Even though there are things to develop with the OmaStadi model, the City of Helsinki has done a good job. The team of district participation (alueosallisuustiimi) and the OmaStadi project team have done an enormous amount of work when executing and developing the new model on the run. It is also fair to remember that to develop and execute a functional and reasonable participatory budgeting model that would satisfy all parties is a long process. It is not built alone either in a hurry.