Saavutettavuus sosiaalisesta näkökulmasta Case: Helsingin poikittaisten pikaraitioteiden suunnittelu

Abstract

Työn päätavoitteena oli kehittää liikennejärjestelmähankkeiden vaikutusten arviointia oikeudenmukaisuuden ja sosiaalisen kestävyyden näkökulmista. Tarkasteluissa käytettiin päämittarina saavutettavuutta, joka sitoo yhteen maankäytön ja liikenteen ominaisuudet. Kehitetyssä menetelmässä on tutkittu joukkoliikennesaavutettavuuden jakautumista ihmisryhmittäin ja alueittain.

Menetelmää sovellettiin nykytilanteen tarkasteluun sekä tulevaisuuden poikittaisten pikaraitiotiehankkeiden vaikutusten arviointiin. Pasilan kautta kulkevista Jokeri 0- ja Tiederatikka-linjauksista on tehty neljän eri skenaarion vertailu. Menetelmä toteutettiin Helmet 3.0 -liikenne-ennustejärjestelmällä sekä väestötietopohjaisella paikkatiedolla.

Liikenne-ennustemallista saatavien tulosten mukaan poikittaisyhteyksien tuomat saavutettavuushyödyt ovat moninkertaiset, jos raitiotiet toteutettaisiin tunneliyhteyksinä Pasilan kohdalla. Tunneliyhteydet hyödyntäisivät Pasilaan louhittua tilaa metroasemalle. Linjojen matkustajamäärät ovat suuremmat kuin millään muulla seudulle suunnitellulla pikaraitiotielinjalla. Täydentävää tutkimusta varten ennustemallilla tehtiin saavutettavuusmittarit kuvaamaan työpaikkojen ja terveyskeskusten saavutettavuutta joukkoliikenteellä.

Paikkatietotarkastelut osoittavat, että joukkoliikennesaavutettavuus on jakautunut hyvin tasaisesti eri ihmisryhmien kesken. Esimerkiksi työttömillä, eläkeläisillä, opiskelijoilla ja alimpien tuloluokkien väestöllä on keskiarvoltaan lähes yhtä hyvä saavutettavuus kuin työllisillä tai korkeimmilla tuloluokilla. Poikittaisyhteyksien tuomat saavutettavuushyödyt jakautuvat niin ikään melko tasaisesti skenaariosta riippumatta. Eniten hankkeista hyötyivät 0–14 -vuotiaat, opiskelijat ja eläkeläiset. Saavutettavuuden tasapuolinen jakautuminen ei kuitenkaan tarkoita yksiselitteisesti oikeudenmukaista tilannetta.

Vaikka keskiarvoisesti joukkoliikennesaavutettavuus on tasaisesti jakautunut, tulokset kartalla osoittavat tiettyjä alueellisia kasautumia. Helsingin itäosissa esiintyy samanaikaisesti heikon työpaikkasaavutettavuuden alueita ja korkeita työttömyyslukuja. Karttavisualisoinneilla pystyttiin osoittamaan alueita, joissa on riski sosiaaliselle eriytymiselle.

Currently, numerous cities are aiming for more sustainable urban mobility systems. Such systemic changes require the simultaneous understanding of various aspects of planning, and their social impacts. However, there is still a lack of methods for analyzing the socio-spatial impacts of such large scale changes. Accessibility, as an example, integrates together the traditionally separately analyzed components of land-use and transportation, offering a concept for understanding their human-related impacts, as well. Consequently, for answering to the challenge, the main objective of this thesis was to develop a method for evaluating the socio-spatial and justice-related impacts of sustainable mobility projects on various population groups.

The scope of the thesis was to develop and test the method in the context of the new Helsinki City Plan (2016). The method was designed to supplement a currently utilized transport forecast model (Helmet 3.0) with an extension that allows more detailed socio-spatial and justice-related analysis (GIS data of various population groups) of selected parts of the plan. The methodological combination was tested through comparing four scenarios of transverse light rail connections, which pass through one of the most central public transport nodes in the region, Pasila.

The traditional transport forecast results indicated considerably higher accessibility benefits for a scenario, which utilized an underground route in Pasila. Passenger loads in this scenario were higher than for any other light rail in the region. In addition, population group based accessibility to workplaces and health care centers by public transport was measured. The supplementary socio-spatial impact analysis revealed that public transport accessibility was almost evenly distributed among the different population groups. In addition, the estimated benefits of the evaluated light rail connections were quite evenly distributed in all scenarios with children, students and pensioners as the most benefited population groups. Nevertheless, even distribution does not necessary implicate a just situation. Despite of the even distribution, the analyses pointed out areas with a higher risk for socio-spatial exclusion with lower accessibility. Altogether, the findings underline the importance of developing systematic methods for evaluating the socio-spatial and justice-related accessibility impacts of urban development projects.