Previous literature has demonstrated the outperformance of private equity funds over public markets, but the actual causes of outperformance remain unknown. Furthermore, top-quartile funds have found to outperform bottom quartile funds by 7 to 8% annually, but increasing competition and vanishing fund-level persistence has resulted in LPs’ inability to find future top-performing funds. However, no studies have so far studied the persistence of different sources and causes of value creation at deal-level, which might reveal the skill of a GP to create persistent value in the future.
In this study, a rarely accessible deal-level dataset was exploited to enable the separation of organic and inorganic value creation. Representing the first study to exploit the IVC 2.0 framework to a large deal-level dataset, the purpose of this thesis was to better understand how value creation over public market comparables is achieved. Furthermore, the persistence of various value creation levers was studied to identify the skill of a GP to create value from a deal to another.
Our results suggest that private equity deals create outperformance mostly by incremental leverage, multiple growth and profitability improvement. Despite the significant revenue growth on average, the majority of it is acquired or attributable to industry growth, leaving a little contribution to GP specific skill. On average, multiple growth and incremental leverage are most persistent drivers, while operational improvements seem to be little dependent on GP skill. However, significant differences exist between GPs’ value creation patterns, suggesting that various GPs have skills to create persistent value from different sources.
Aikaisemmat tutkimukset osoittavat pääomasijoittajien tuottavan julkista markkinaa korkeampaa tuottoa ottamatta kuitenkaan kantaa siihen, miten korkeampi tuotto saavutetaan. Pääomarahastojen tuottojen välillä on merkittäviä eroja, mutta lisääntyvästä kilpailusta ja häviävästä suorituskyvyn jatkuvuudesta johtuen sijoittajat eivät ole onnistuneet löytämään korkeimman tuoton pääomarahastoja. Aikaisemmat tutkimukset eivät kuitenkaan ole tutkineet eri arvonluontiajurien jatkuvuutta, mikä voisi paljastaa pääomasijoittajan kyvyn luoda arvoa myös tulevaisuudessa.
Tässä työssä käytettiin harvinaista transaktiotason dataa orgaanisen ja epäorgaanisen arvonluonnin erottelemiseksi. Soveltamalla ensimmäistä kertaa suurta transaktiodataa IVC 2.0 viitekehykseen, tämän diplomityön tarkoituksena oli luoda parempi ymmärrys siitä, miten julkista markkinaa korkeampi tuotto käytännössä saavutetaan. Työssä tutkittiin myös eri ajurien jatkuvuutta, jolla pyrittiin tunnistamaan pääomasijoittajan kyky luoda arvoa toistuvasti.
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että markkinaa korkeampi tuotto luodaan enimmäkseen käyttämällä keskimääräistä markkinaa enemmän velkaa, kasvattamalla käyttökatekerrointa sekä parantamalla kannattavuutta. Vaikka liikevaihdon kasvulla on myös suuri merkitys arvonluonnissa, suurin osa siitä on ostettua tai toimialan kasvun ansiota, ja pääomasijoittajan merkitys jää siksi pieneksi. Käyttökatekertoimen kasvu ja julkisia verrokkeja korkeampi velka ovat myös keskimäärin jatkuvimpia arvonluontiajureita, kun taas operatiivinen kehitys on keskimäärin vähän riippuvaista pääomasijoittajasta. Pääomasijoittajien arvonluontistrategioissa on kuitenkin suuria eroja, ja eri pääomasijoittajilla on kykyjä luoda jatkuvaa arvoa eri arvonluontiajureilla.