Water-related tensions are expected to increase globally due to intensifying water scarcity, ecosystem degradation, population growth and the related soaring water demand and climate change. Water diplomacy can complement existing water cooperation activities through its focus on politics and utilization of diplomatic negotiation tools, facilitating peaceful solutions to conflicts over shared waters.
Recent studies have used past water interactions, geographic and socio-economic data as well as megatrend analyses to assess future hydro-political risk on a global scale. This analysis develops a framework for a finer scale i.e. regional and national water diplomacy analysis, and tests it in two case study regions: Central Asia and Iraq. The analysis is based on relevant parts of the report “Vesidiplomatia - ennakoivaa rauhanvälitystoimintaa” (Water Diplomacy - Proactive Peace Mediation), which was commissioned by the Ministry for Foreign Affairs of Finland and completed in March 2019.
The analytical framework is established using basic analysis and scenario techniques and focusing on the potential to create linkages between water cooperation and diplomatic tools through negotiations, conflict resolution mechanisms and joint fact-finding missions.
Methodologically, the main result of the study is the establishment and testing of an analytical framework for water diplomacy, which includes three steps: i) analysis of current state, ii) recognition of two potential Conflict Paths (based on a basic megatrend analysis and a simplified scenario process), and iii) possible water diplomacy actions to complement existing water governance ar-rangements. The two potential Conflict Paths were created until 2030, with one path focusing on water as a key source of conflict and other on geopolitical tensions extending also to water resources management.
Context-specific results from the case studies highlight the potential and limitations of water diplomacy efforts to prevent and mediate water-related conflicts in Central Asia and Iraq. In Central Asia, for example, there is a clear need to renew outdated regional water treaties but a lack of trust between actors has hindered progress. As such, the study complements recent global analyses on hydro-political tensions as well as regional analyses on transboundary cooperation and conflict in the case study regions.
The study highlights the multifaceted nature of water cooperation, complementing it with a water diplomacy view. The results indicate the potential for more thorough use of water diplomacy tools such as mediation and arbitration to complement on-going cooperation and governance activities. Water diplomacy can also be the most feasible way forward in heavily politicized contexts such as Iraq, paving way for long-term water cooperation. Further focus should be put on developing the analytical framework by utilising more detailed quantitative analyses as well as interviews and workshops with local experts.
Valtioiden välisten veteen liittyvien jännitteiden arvioidaan yleistyvän ilmastonmuutoksen, väestönkasvun ja kasvavan veden niukkuuden johdosta. Vesidiplomatian tavoitteena on hyödyntää diplomatiatyökaluja vesivaroihin liittyvien konfliktien ennaltaehkäisyssä ja sovittelussa. Vesidiplomatia voi myös täydentää olemassa olevia veteen liittyviä yhteistyömekanismeja.
Useat viimeaikaiset tutkimukset ovat käyttäneet menneitä veteen liittyviä tapahtumia, maantieteellistä ja yhteiskunnallis-taloudellista tietoa sekä megatrendianalyysejä tulevaisuuden vesikonfliktiriskien kartoituksessa globaalilla tasolla. Tämän analyysin tavoitteena on kehittää viitekehys tarkemmalle vesidiplomatia-analyysille esimerkiksi alueelliselle tai kansalliselle tasolle ja arvioida sen toimivuutta kahdella tapaustutkimuksella, joiden kohteet ovat Keski-Aasia ja Irak. Analyysi perustuu Suomen ulkoministeriön tilaamaan ”Vesidiplomatia - ennakoivaa rauhanvälitystoimintaa” tilaustutkimukseen, joka valmistui maaliskuussa 2019.
Vesidiplomatian analyyttinen kehys muodostetaan käyttämällä yksinkertaisia analyysi- ja skenaariomenetelmiä ja keskittymällä kytkösten muodostamiseen vesivarayhteistyön ja diplomatian välille erilaisten diplomatiatyökalujen (esimerkiksi neuvottelut, konfliktien ratkaisumekanismit ja yhteiset tiedonkeruumatkat) avulla.
Tutkimuksen menetelmällinen tulos on vesidiplomatiaan liittyvän analyyttisen viitekehyksen perustaminen ja testaus. Viitekehyksen luoma lähestymistapa koostuu kolmesta osasta: i) tutkittavan alueen nykytilan kartoitus ii) kahden veteen liittyvän konfliktipolun luominen ja iii) suositeltujen toimenpiteiden muodostaminen. Mahdolliset konfliktipolut kehitettiin vuoteen 2030 niin, että toisen lähtökohtana on veteen liittyvät jännitteet ja toisen poliittiset jännitteet.
Tapaustutkimuksien tulokset korostavat vesidiplomatiaan liittyvien toimenpiteiden mahdollisuuksia ja rajoituksia veteen liittyvien konfliktien ennaltaehkäisyssä ja rauhanvälityksessä Irakissa ja Keski-Aasiassa. Esimerkiksi Keski-Aasiassa on suuri tarve uudistaa vanhentuneita vesisopimuksia, mutta valtioiden välinen luottamuksen puute on hidastanut kehitystä. Analyysi täydentää viimeaikaisia globaaleja vesijännitteisiin liittyviä tutkimuksia sekä alueellisia valtioiden välisiin yhteistyömekanismeihin ja konflikteihin liittyviä selvityksiä.
Tämä tutkimus korostaa vesivarayhteistyön moninaisuutta tutkimalla rajat ylittävää vesiyhteistyötä vesidiplomatian näkökulmasta. Tuloksien perusteella vesidiplomatian työkaluilla on paljon mahdollisuuksia täydentää olemassa olevia yhteistyömekanismeja ja hallinnollista kehikkoa. Vesidiplomatia voi olla toimiva tapa edetä vahvasti politisoituneissa konteksteissa (esim. Irak), joissa saavutettu vesiyhteistyö voi toimia muiden poliittisten jännitteiden lievittäjänä. Analyyttistä viitekehystä tulee kehittää tulevaisuudessa mm. läpikotaisemmalla kvantitatiivisella analyysillä sekä vuoropuhelulla ja työpajoilla paikallisten asiantuntijoiden kanssa.
Submit a publication
Browse
Statistics