Kestävä muutos – Kiertotalouden periaatteet suomalaisessa asuntoarkkitehtuurissa

Abstract

Tämä kandidaatintutkielma selvitti arkkitehdin mahdollisuuksia vaikuttaa rakennusten säilymiseen käytössä mahdollisimman pitkään. Käyttöiän maksimointi on kiertotalouden periaatteiden mukaista ja kannattavaa niin ekologisesti kuin taloudellisestikin mitattuna. Rakennuksia puretaan ja korvataan uusilla, vaikka ne teknisesti kestäisivät vielä vuosien kulutusta. Funktionaalinen vanhentuminen lyhentää rakennusten elinkaarta merkittävästi. Se johtuu usein tekniikan kehittymisestä, mikä vaikuttaa käyttäjän tarpeisiin suhteessa tilajakoon ja tilankäytön mahdollisuuksiin. Myös ajan saatossa muuttuva asuntokuntien rakenne muokkaa osaltaan asuntotuotantoon kohdistuvaa kysyntää.

Kiertotalousjärjestelmässä jätteen syntyminen estetään suunnittelulla ja materiaali säilyttää arvonsa pysyen suljetussa kierrossa. Rakennus olisi siis syytä säilyttää rakennuksena, vaikka sen toiminnallinen käyttötarkoitus muuttuisi. Tulevat käyttötavat huomioiva suunnittelu on arkkitehdeille yksi keskeisimpiä keinoja vaikuttaa rakennusten kestävyyteen ja elinkaaren pituuteen. Kokonaiselinkaaren ja muuntojoustavuuden suunnittelu ovat arkkitehdin työvälineitä muutokseen varautumisessa. Niillä voi myös merkittävästi vähentää rakennusten elinkaarikustannuksia.

Työn menetelmä oli kirjallisuustutkielma. Sitä taustoittaneet tärkeimmät teorianäkökulmat olivat metabolismi, biomimetiikka sekä kerrostaen rakentaminen. Työ rajautui käsittelemään kestävyyttä käyttötarpeen muutokseen varautumisen näkökulmasta osana kiertotalouden periaatteiden mukaista suunnittelua suomalaisessa asuntotuotannossa. Sen tavoitteena oli herättää ajatuksia rakentamisen suhteesta luonnon kiertokulkuun ja kiertotalouteen, sekä kyseenalaistaa totutut arkkitehdin vastuun rajat. Kiertotalousmallia sovelletaan jo jonkin verran, mutta sen käyttöönoton on laajennuttava nopeasti, jotta ilmastonmuutoksen hillintätavoitteet toteutuisivat. Tämän vuoksi aiheen tutkiminen on tärkeää ja ajankohtaista.