Tässä kandidaatintyössä tutkittiin formaalien fyysisten oppimisympäristöjen kehitystä perinteisistä luokkahuoneista 2010-luvun avoimiin oppimistiloihin. Työn tavoitteena oli selvittää, millaisia ovat 2010-luvun oppimisympäristöajatteluun pohjautuvaa koulusuunnittelua edustavan peruskoulurakennuksen käyttäjien kokemukset avoimista fyysisistä oppimisympäristöistä. Käyttäjäkokemuksia kerättiin opettajilta ja oppilailta tapaustutkimuskoulussa Espoon Opinmäessä. Opinnäytteen tutkimusmenetelminä olivat kirjallisen viitekehyksen tutkiminen sekä empiirisen aineiston eli opettajien haastattelujen ja oppilaskyselyn tulosten analysointi.
Kirjallisuuskatsaus selvitti fyysisen oppimisympäristön historiaa suomalaisessa koulusuunnittelussa ja kertoi fyysisen oppimisympäristön nykymääritelmästä sekä siihen kohdistuvista tulevaisuuden odotuksista. Työn empiirisessä osassa käsiteltiin Opinmäessä työskenteleviltä oppilailta ja opettajilta kerättyjä käyttökokemuksia avoimien fyysisten oppimisympäristöjen tunnelmasta ja toiminnallisuudesta.
Kerätty aineisto herätti pohdintaa koulujen toimintakulttuurin, oppimisympäristösuunnittelun sekä suunnittelija- ja käyttäjätahon välisen vuorovaikutuksen suhteesta. Koska koulujen suunnittelu tapahtuu pitkäjänteisen ja monialaisen yhteistyön prosessina, esimerkiksi käyttäjätaho pirstaloituu usean alan yksittäisiin edustajiin, jolloin suunnittelussa konsultoidun käyttäjän ja todellisen loppukäyttäjän toiveet ja tarpeet voivat poiketa toisistaan huomattavasti. Johtopäätöksenä esitettiin, että Suomessa olisi sijaa kehittää arviointimenetelmiä opettajia ja oppilaita osallistavaan koulurakennuksen käyttöönoton jälkeiseen arviointiin.