Logic and Complexity in Distributed Computing

Abstract

This dissertation studies the theory of distributed computing. In the distributed setting, computation is carried out by multiple independent computational units. They communicate with neighbouring units and collectively solve a problem. Systems of this kind are widespread in the information society as well as in the natural world: prime examples include the Internet, multi-processor computer systems, the cells of a biological organism and human social networks. Therefore it is important to gain knowledge on the fundamental capabilities and limitations of distributed systems. Our work takes place in the context of deterministic and synchronous message-passing models of distributed computing. Such models abstract away some possible features of distributed systems, such as asynchrony, congestion and faults, while putting emphasis on the amount of communication needed between the units. The computational units are expected to solve a problem related to the structure of the underlying communication network. More specifically, we study the standard LOCAL model, the standard port-numbering model and several weaker variants of the latter. The contributions of this dissertation are two-fold. First, we give new methods for studying distributed computing by establishing a strong connection between several weak variants of the port-numbering model and corresponding variants of modal logic. This makes it possible to apply existing logical tools, such as bisimulation, to understand computation in the distributed setting. We also give a full characterisation of the relationships between the models of computing, which has implications on the side of mathematical logic. Second, we prove the existence of various new non-empty complexity classes. One of our results studies the relationship between time and space complexity, which is a relatively new topic in distributed computing research. We demonstrate the existence of a problem that can be solved in a constant amount of space in a very weak model but nonetheless requires a non-constant amount of time even in a much stronger model of computing. Another result continues the recent success on developing complexity theory for the LOCAL model. We introduce a new technique which shows the existence of an infinite hierarchy of problems with novel time complexities.

Tässä väitöskirjassa tutkitaan hajautetun laskennan teoriaa. Hajautetussa tilanteessa laskentaa suorittavat useat itsenäiset laskentayksiköt. Ne kommunikoivat viereisten laskentayksiköiden kanssa ja yhdessä tuottavat ratkaisun johonkin ongelmaan. Tällaisia järjestelmiä esiintyy laajalti niin tietoyhteiskunnassa kuin luonnossakin: hyviä esimerkkejä ovat Internet, usean suorittimen tietokonejärjestelmät, biologisen organismin solut tai vaikkapa ihmisten muodostamat sosiaaliset verkostot. Siksi on tärkeää saada tietoa tällaisten järjestelmien perustavanlaatuisista kyvyistä ja rajoituksista. Tässä työssä keskitytään hajautettuun laskentaan deterministissä ja synkronisissa viestinvälitysmalleissa. Tällaiset mallit jättävät huomiotta jotkin mahdolliset hajautettujen järjestelmien ominaisuudet, esimerkiksi asynkronian, ruuhkautumisen ja vikaantumisen, ja niiden sijaan korostavat tarvittavaa laskentayksiköiden välisen kommunikaation määrää. Yksiköiden odotetaan ratkaisevan ongelman, joka koskee järjestelmän pohjalla olevan kommunikaatioverkon rakennetta. Tarkalleen ottaen työssä tutkitaan paljon tutkittuja LOCAL- ja porttinumerointimalleja sekä useita viimeksi mainitun mallin heikompia variantteja. Väitöskirjalla on kaksi päätulosta. Ensiksi työssä esitellään uusia menetelmiä hajautetun laskennan tutkimiseen todistamalla vahva yhteys useiden porttinumerointimallin heikkojen varianttien ja vastaavien modaalilogiikan varianttien välille. Tämä mahdollistaa olemassaolevien logiikan välineiden, esimerkiksi bisimulaation, soveltamisen hajautetun laskennan ymmärtämiseen. Lisäksi työssä karakterisoidaan täydellisesti näiden laskennan mallien väliset suhteet, millä on seurauksia myös matemaattisen logiikan alueella. Toiseksi väitöskirjassa osoitetaan useiden uusien epätyhjien vaativuusluokkien olemassaolo. Yhdessä tuloksista tutkitaan aika- ja tilavaativuuden välistä suhdetta, joka on varsin uusi aihe hajautetun laskennan tutkimuksessa. Tulos osoittaa, että on olemassa ongelma, joka voidaan ratkaista vakiotilassa hyvin heikossa laskennan mallissa mutta joka vaatii vakiota suuremman määrän aikaa, vaikka laskennan malli olisi paljon vahvempi. Toinen tulos jatkaa viimeaikaista menestyksekästä vaativuusteorian kehittämistä LOCAL-mallille. Työssä esitellään uusi tekniikka, jonka avulla voidaan muodostaa ääretön hierarkia ongelmia, jotka kuuluvat uusiin aikavaativuusluokkiin.