It appeared to be true

 |  Login

Show simple item record

dc.contributor Aalto University en
dc.contributor Aalto-yliopisto fi
dc.contributor.advisor Kella, Marjaana
dc.contributor.advisor Gustafsson, Laura
dc.contributor.author Vera, Nita
dc.date.accessioned 2018-12-12T13:18:25Z
dc.date.available 2018-12-12T13:18:25Z
dc.date.issued 2018
dc.identifier.uri https://aaltodoc.aalto.fi/handle/123456789/35390
dc.description.abstract This thesis is an artistic research in the form of a novel. It is autofiction: autobiographical as an artistic practice where one’s own life is used as material and fiction as a tool that allows us to grasp reality. It focuses on love, the most treated theme in storytelling, to dig and decode a narrative’s drama arch. Reflecting on tales of love it states that fiction has shaped the ways we think about love. Therefore it was found inevitable to ask: how does it happen? And how is fiction’s love narrative engaged with an individual’s life? The background thinking is that we want to fit the stories, identify ourselves with the characters, and share their lives, their emotions. The material used in the thesis is my project Thirty Incomplete Love Stories (2017), an autobiographical collection of short stories. In the form of a book, the stories were given to five psychotherapists and four theatre-makers to react on them. The outcome of the thesis is a narration that grasps the boundaries between theoretical research, fiction prose and autobiographical writing. In between lines the thesis reflects on the work of the visual artists Sophie Calle and Tracey Emin and the writers Jeanette Winterson, Maggie Nelson and Rebecca Solnit to construct my own narration and to understand how our identities are based on the stories we tell ourselves. As a theoretical background this thesis refers to a rainbow of theoreticians from the philosophers Slavoj Žižek, Maurice Merleau-Ponty and Niko Kolodny to theorists Rosalind Krauss and Roland Barthes. The work examines views on the dramatic arc of storytelling looking at writings of the philosopher Aristotle, script editor John Yorke and literary critic Markku Soikkeli. By analyzing theories of the psychoanalyst Donald W. Winnicott, the psychological perspective of an autobiographical work is dealt. The narration is approached from three perspectives dividing the work into three acts: The Dramaturg, The Performer, The Spectator, each written from the point of view of the different protagonists of the process of this artistic practice. As a process, this has been a psychological and artistic journey trying to understand life. It is a way to reach for a touch – to touch and to be touched. The novel can be read as a fictional and artistic body of work as well as a theoretical research. It is a platform where theoretical and artistic practices intersect ending being a multidisciplinary artistic piece itself, where the reader/spectator becomes a character in the piece. It is a subjective perspective of experiencing art. Ultimately this thesis concludes that we do not need to repeat traditional narrative structures, but to create our own ones. Only then, we make sure not to repeat our own traumas. en
dc.description.abstract It Appeared to be True on pienoisromaanin muodossa oleva taiteellinen tutkimus, joka on kirjoitettu autofiktiona eli omaelämänkerrallisena kaunokirjallisuutena. Tarinan keskiössä on rakkaustarinan draamankaari. Rakkaus on yksi käsitellyimmistä teemoista tarinankerronnassa ja tutkimuksessa väitetään, että se on muovannut tapaamme ajatella ja toimia sekä pohditaan, miten fiktio vaikuttaa elämäämme. Tausta-ajatuksena on, että identiteettimme rakentuu itsestämme kertomistamme tarinoista ja niiden rakentamisessa käytämme vallitsevan narratiivin struktuuria. Teoksen lähdemateriaalina on käytetty taiteellista projektiani Thirty Incomplete Love Stories (2017), joka koostuu omaelämänkerrallisista lyhyttarinoista. Annoin kirjan muodossa olevan projektin viidelle psykoterapeutille ja neljälle teatterintekijälle, jotka kommentoivat tarinoita oman ammattinsa pohjalta. Nämä tarinat ovat osa pienoisromaanin sivuja samalla tavalla kuin menneisyytemme seuraa meitä elämässämme. Teos liikkuu teoreettisen tutkimuksen, fiktioproosan ja autobiografisen tekstin välimaastossa. Siinä nostetaan esille kuvataiteilija Sophie Callen ja Tracey Eminin teoksia sekä kirjailijoiden Jeanette Wintersonin, Maggie Nelsonin ja Rebecca Solnitin tekstejä, joista jokainen antaa oman näkemyksensä omaelämänkerrallisen materiaalin käytöstä. Tekstin psykologisia ulottuvuuksia avataan käyden vuoropuhelua psykoanalyytikko Donald W. Winnicottin kanssa, joka toistuvasti palaa analysoimaan elettyjä kokemuksia. Aihetta peilataan myös filosofien Slavoj Žižek, Maurice Merleau-Ponty ja Niko Kolodny sekä teoreetikkojen Rosalind Krauss ja Roland Barthes ajatuksiin. Tarinankerronnan teoriassa on hyödynnetty Aristoteleksen, käsikirjoittaja John Yorken ja kirjallisuuskriitikko Markku Soikkelin näkemyksiä. Tarina jakautuu kolmeen näytökseen, jotka käsittelevät taiteen tekemisen eri vaiheita teoksen protagonistien näkökulmasta: Dramaturgi, Esiintyjä ja Katsoja. Kun käsikirjoitus on valmis, näyttämöllä seisoo esiintyjä, joka vain toiston ja harjoittelun kautta pystyy välittämään tarinan katsojalle, joka astuu tätä kautta pienoisromaanin sivuille ottamalla oman roolinsa teoksessa. Teos on moniulotteinen ja sen voi lukea fiktiivisenä ja taiteellisena kokonaisuutena tai teoreettisena tutkimuksena. Se on alusta, jossa sekoittuvat teoreettinen kirjoitus ja taiteellinen tekeminen, fiktio ja todellisuus sekä taiteellisen työskentelyn prosessinomaisuus rakkauden ja tarinankerronnan maailmassa. Se on todellisuuden rakentamista tehden näkyväksi rajat, joita rakkaudelle asetetaan. Ennen kaikkea It Appeared to be True on poikkitaiteellinen teos, jossa yritetään ymmärtää olemassa olevia tarinankerronnan rakenteita, jotta voisimme päästää niistä irti. Ainoastaan silloin on mahdollista rakentaa omannäköinen elämä ja välttyä omien traumojensa toistamiselta.
dc.format.extent 100
dc.language.iso en en
dc.title It appeared to be true en
dc.type G2 Pro gradu, diplomityö fi
dc.contributor.school Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu fi
dc.contributor.school School of Arts, Design and Architecture en
dc.subject.keyword autofiction en
dc.subject.keyword constructing reality en
dc.subject.keyword love en
dc.subject.keyword narrative en
dc.subject.keyword dramaturgy en
dc.subject.keyword performance en
dc.subject.keyword photography en
dc.identifier.urn URN:NBN:fi:aalto-201812126405
dc.type.ontasot Master's thesis en
dc.type.ontasot Maisterin opinnäyte fi
dc.contributor.supervisor Kella, Marjaana
dc.programme fi


Files in this item

Files Size Format View

There are no files associated with this item.

This item appears in the following Collection(s)

Show simple item record

Search archive


Advanced Search

article-iconSubmit a publication

Browse

My Account