Legitimaatio- ja illegitimaatiostrategiat ympäristö- ja turvallisuusriskien viestinnässä - Diskurssianalyysi ydinvoiman riskiviestinnästä

Abstract

Tavoitteet

Tutkielman tavoitteena on selvittää, millaisille ideologioille ydinvoiman ympäristö- ja turvallisuusriskien viestintä perustuu, ja mitä kielellisiä strategioita organisaatiot käyttävät legitimoidessaan tai illegitimoidessaan riskiä. Lisäksi tutkielma pohtii legitimaatiostrategioiden ja riskiviestinnän laajempaa merkitystä organisaatioiden ja yhteiskunnan näkökulmasta.

Tutkimusaineisto ja -menetelmät

Tutkimusaineistona käytetään kolmen ydinvoimateollisuuden intressiorganisaation, Fortumin, Greenpeacen ja Säteilyturvakeskuksen, ydinvoiman riskeistä ja turvallisuustyöstä kertovaa verkkosivuaineistoa. Tutkielman viitekehys nojaa diskurssiteoriaan ja kriittisen diskurssianalyysin perinteisiin sekä legitimaatioteoriaan. Analyysissa sovelletaan Vaaran ym. (2006) empiiristä mallia kielellisistä strategioista, jotka toimivat legitimoivien diskurssien rakennusosina. Menetelmä jakautuu temaattiseen analyysiin, ideologisten diskurssityyppien tunnistamiseen sekä legitimaatiostrategioita tunnistavaan tekstianalyysiin.

Tulokset

Ydinvoiman riskiviestinnässä voidaan erottaa kahdeksan keskeistä teemaa. Teemat käsittelevät turvallisuusjärjestelmiä, riskien realiteetteja, päästöjä ja jätteitä, tulevaisuutta ja organisaation tavoitteita, ilmastonmuutosta, osaamista, vastuuta, valvontaa ja päätöksentekoa sekä ydinaseita. Aineistosta voidaan tunnistaa yhdeksän erilaista ideologista diskurssityyppiä, jotka ovat neoliberaali, nationalistinen, humanistinen, kansainvälisen solidarismin-, ekologistinen, populistinen, oikeuspositivistinen, environmentalistinen ja positivistinen diskurssityyppi. Näissä diskurssityypeissä hyödynnetään viittä legitimaatiostrategiaa, jotka ovat normalisointi, autorisointi, rationalisointi, moralisointi ja narrativisointi.