Many contemporary organisations operate in domains where underlying technologies evolve fast. This offers new strategic challenges and opportunities, which are perceived to be behind a mist of uncertainty and a sense of urgency. As a response, organisations have acknowledged that producing new business opportunities in a relatively uncertain landscape is a strategic capability. This capability is seen as a way to stay competitive and financially viable in the long run – as both existing and new business models become obsolete in more rapid manner.
This thesis studies this capability through innovation portfolios in large corporations. Portfolios are an established way to manage risk and financial goals for companies with resources to support multiple parallel projects. This thesis focuses on the decision-making within these innovation portfolios. Especially, the work studies how resource allocation and continuation decision are made in as part of the strategic capability of producing new business opportunities and innovations.
The research questions of this thesis are: What are the characteristics of decision making in innovative new business projects? How has innovation portfolio management been studied in academic literature? How practicing innovation portfolio managers evaluate their portfolio projects?
The methods of research are a literature review of innovation portfolio management which is complemented by a qualitative in-depth interview study of four innovation portfolio professionals.
The key finding of the research is that decision-making in innovation portfolio management is highly informal. Continuation and resource allocation decisions are perceived as unique decisions that require a qualitative approach and methods. This is reflected in the decision-making practices such as “shark tank” pitching events, and un-structured discussions). Also, the basic context of decisions lacks a shared understanding of the differences between the scope of strategy, portfolio, and project level decisions. The findings further indicate that this informality puts a heavy load on the individual decision-maker and her personal capabilities of managing uncertainty.
Based on the findings, a model is presented to help organisations bring structure and transparency to innovation portfolio decision-making. The model is a visual tool to shed light on the strategic directions and time-frames of the organization, and to encourage a more collective and better-informed decision making. The model also acts as an example of what is required to build the strategic capability of producing new business opportunities in an uncertain landscape.
Monet modernit organisaatiot toimivat aloilla, joissa niiden taustalla olevat teknologiat kehittyvät nopeasti. Tästä juontuu uusia strategisia haasteita ja mahdollisuuksia, jotka voidaan nähdä elävän epävarmuuden ja kiireellisyyden keskellä. Vastauksena tähän organisaatiot ovat huomanneet, että uusien liiketoimintamahdollisuuksien kehittäminen epävarmoissa ympäristöissä on strateginen kyvykkyys. Tämä kyvykkyys nähdään tapana pysyä kilpailukykyisenä ja taloudellisesti kannattavana pitkällä aikavälillä, kun niin olemassa olevat kuin uudet liiketoimintamallit vanhenevat kiihtyvällä tahdilla.
Tämä diplomityö tutkii tätä kyvykkyyttä innovaatioportfolioiden kautta suurissa yrityksissä. Portfoliot ovat tunnistettu tapa hallita riskejä ja taloudellisia tavoitteita organisaatioille, joilla on resursseja tukea monia samanaikaisia projekteja. Tämä työ keskittyy päätöksentekoon näiden innovaatioportfolioiden kontekstissa. Erityisesti työ tutkii, miten resurssienallokointi- ja jatkuvuuspäätöksiä tehdään osana strategista kyvykkyyttä kehittää uusia liiketoimintamahdollisuuksia ja innovaatioita.
Tämän työn tutkimuskysymykset ovat: Mitkä ovat päätöksenteon tunnusmerkit innovatiivisissa uuden liiketoiminnan projekteissa? Miten innovaatioportfoliohallintaa on tutkittu akateemisessa kirjallisuudessa? Miten harjoittavat portfoliohallinnoijat arvioivat portfolioidensa projekteja?
Tutkimuksen metodeina ovat kirjallisuuskatsaus innovaatioportfoliohallinasta sekä tätä täydentävä laadullinen syvähaastattelututkimus, jossa haastateltiin neljää innovaatioportfolio ammattilaista.
Tutkimuksen tärkein löydös on, että päätöksenteko innovaatioportfoliossa on hyvin epäformaalia. Jatkuvuus- ja resurssienallokointipäätökset nähdään yksilöllisinä päätöksinä, jotka vaativat laadullista lähestymistä ja metodeja. Tämä näkyy päätöksentekotavoissa kuten ”leijonanluola”-esityksinä tai epästrukturoituina keskusteluina. Tämän lisäksi, päätöksenteon kontekstista puuttuu yhteinen ymmärrys eroavaisuuksista strategia-, portfolio- ja projektitasojen päätöksenteon väliltä. Löydökset tukevat myös näkemystä, jossa tämä epäformaalius asettaa suuren painoarvon päätöstä tekevälle yksilölle ja hänen yksilölliselle kyvykkyydelleen hallita epävarmuuksia.
Näihin löydöksiin pohjautuen työ esittelee mallin, joka auttaa organisaatioita tuomaan rakennetta ja läpinäkyvyyttä innovaatioportfolioiden päätöksentekoon. Malli on visuaalinen työkalu, joka tekee näkyväksi organisaation strategisia suuntia ja aikahorisontteja. Malli kannustaa myös kollektiivisempaan ja paremmin tiedostettuun päätöksentekoon. Tämän lisäksi malli toimii esimerkkinä siitä mitä vaaditaan, jotta yritys voi rakentaa strategisen kyvykkyyden uusien liiketoimintamahdollisuuksien luomiseksi epävarmassa ympäristössä.
Submit a publication
Browse
Statistics