Kulttuurimaisemen inventointi ja arvottaminen.

 |  Login

Show simple item record

dc.contributor Aalto-yliopisto fi
dc.contributor Aalto University en
dc.contributor.author Vilhunen, Saara
dc.date.accessioned 2012-03-12T09:00:09Z
dc.date.available 2012-03-12T09:00:09Z
dc.date.issued 2010
dc.identifier.uri https://aaltodoc.aalto.fi/handle/123456789/3357
dc.description.abstract Maiseman kulttuuriarvojen vaalimista edellytetään sekä lainsäädännössä että kansallisessa ja kansainvälisessä aluesuunnittelupolitiikassa. Tärkein keino kulttuurimaiseman arvojen säilymiseen on eri intressien yhteensovittaminen ja maiseman harkittu kehitys maisemasuunnittelun ja maankäytön suunnittelun keinoin. Kulttuurimaiseman arvon osoittaminen maankäytön suunnittelussa on kuitenkin ollut haastavaa, sillä tarkoituksenmukaista ohjeistusta arvojen määrittämiseen ja vaalimiseen ei Suomessa ole. Kulttuurimaisemaan liittyvät valtakunnalliset inventoinnit, joihin sisältyi myös arvokkaiden alueiden määrittely, valmistuivat Ympäristöministeriön ja Museoviraston toimesta jo 1990-luvun alussa, mutta silti inventoinnin ja arvottamisen sisältöön ja menettelytapoihin ei ole syntynyt vakiintuneita käytäntöjä. Diplomityön tavoitteena on ollut kahden kotimaisen ja kahden saksalaisen esimerkkimenetelmän sekä kirjallisen materiaalin ja haastattelujen perusteella selvittää, millaisin menetelmin kulttuurimaisemaa on Suomessa inventoitu ja arvotettu sekä millaisia menettelytapoja Saksassa on käytössä. Menetelmien vertailun perusteella on muodostettu yleiskuva inventointi- ja arvottamis-menettelyn rakenteesta ja vaiheista, analysoitu arvottamisen ongelmia sekä esitetty kehitysehdotuksia suomalaiselle inventointi- ja arvottamiskäytännölle. Tutkimuksen taustatiedoksi on perehdytty kulttuurimaisemaa koskevaan käsitteistöön, lainsäädäntöön ja poliittisiin linjauksiin. Suomen valtakunnallisten inventointien tiedon laatu, tarkkuus ja saatavuus eivät yleispiirteisyydessään palvele maankäytön suunnittelua. Inventoinnit on maakunnissa tehty epätasaisin voimavaroin, eikä niistä käy tarpeeksi selkeästi ilmi, minkä tekijöiden perusteella kunkin kohteen arvo on määräytynyt ja missä arvotekijät sijaitsevat. Arvojen vaaliminen maankäytön suunnittelussa on siten ollut hankalaa. Merkittäviksi ja arvokkaiksi määriteltyjen kohteiden ulkopuolisten, maakunnallisesti tai paikallisesti arvokkaiden alueiden määrittämiseen ei useinkaan ole resursseja ja riittävää ohjeistusta. Inventointi ja arvottaminen tulisi rutiininomaisuuden sijaan sovittaa kulloisiinkin suunnittelutarpeisiin kohdealueen ominaispiirteet huomioiden, mutta tästä huolimatta käytettyjen menetelmien ja arvon määräytymisperusteiden olisi hyvä olla yhtenevät, jotta inventointi ja arvottaminen olisivat yhteisesti hyväksyttävissä. Saksalaisten esimerkkimenetelmien ansioita ovat kattavat, kokonaisvaltaiset analyysit mm. maisemahistorian osalta, inventoinnissa ja arvottamisessa käytettyjen menetelmien ja arvokriteerien perusteellinen kuvaus, kehitystavoitteiden ja konkreettisten toimenpidesuositusten laatiminen sekä runsas karttojen ja kuvien käyttö. Näitä asioita voitaisiin soveltaa ja kehittää suomalaisissa inventointi ja arvottamiskäytännöissä ja siten edesauttaa kulttuurimaiseman arvojen säilymistä, kuten sen kykyä kertoa yhteiskunnan historiasta, myös tuleville sukupolville. fi
dc.description.abstract Fostering of the cultural values of landscape is provided by legislation as well as by spatial development policies on a national and international level. The most important way to preserve the values of cultural landscape is integrating the different land use interests and developing landscape delicately by means of landscape and land use planning. However, proving the value of cultural landscape in land use planning has been challenging due to the lack of appropriate instruction for defining and preserving the values. Although nationwide inventories related to cultural landscape were completed in Finland in the early 1990's by the Ministry of the Environment and The National Board of Antiquities, an established practice for the content and procedures of inventory and evaluation of cultural landscape has not yet been developed. The objective of the thesis was to study the kinds of methods used to inventory and evaluate landscape in Finland and to see which techniques are used in Germany. The study is based on two Finnish and two German example methods, literary work and interviews. A comparison of the methods is used to create an overview of the structure of inventory and evaluation practice, to analyze the problems of evaluation and to suggest development ideas for the Finnish practice. The essential concepts, legislation and political alignments related to cultural landscape are presented as background information for the survey. Neither quality, precision nor availability of the existing information in the Finnish nationwide inventories meets the needs of land use planning. The inventory work in Finnish provinces has been done with uneven resources, and the results do not clearly reveal which factors have defined the value of each as significant classified landscape area or where the valuable landscape elements are located. Therefore, fostering the values of cultural landscape in land use planning has been difficult. Moreover, resources and instructions are often insufficient for defining the value of landscape outside the nationally significant areas, such as regionally or locally important cultural landscapes. Instead of routine-like practice, inventory and evaluation should always be adapted to the respective planning needs considering the characteristic of the survey area. In spite of this, the methods and principles used to determine the values should be convergent, so that the results of the inventory and evaluation could be commonly acceptable. The merits of the German methods include comprehensive analyses i.e. in interpreting landscape history, in-depth description of the methods and criteria used in inventory and evaluation, formulation of landscape development goals and concrete suggestions on preserving measures as well as abundant use of illustrations like maps and images. These features could be applied and developed in the Finnish practice in order to better explain the cultural values of landscape - e.g. its capability to reveal the history of a culture - and to preserve cultural landscape for future generations. en
dc.format.extent 158
dc.format.mimetype application/pdf
dc.language.iso fi en
dc.publisher Aalto-yliopisto fi
dc.publisher Aalto University en
dc.title Kulttuurimaisemen inventointi ja arvottaminen. fi
dc.title Inventory and evaluation of cultural landscape. en
dc.type G2 Pro gradu, diplomityö fi
dc.contributor.department Arkkitehtuurin laitos fi
dc.subject.keyword kulttuurimaisema fi
dc.subject.keyword kulttuuriympäristö fi
dc.subject.keyword inventointi fi
dc.subject.keyword arvottaminen fi
dc.subject.keyword kulttuurimaiseman arvo fi
dc.subject.keyword maisemasuunnittelu fi
dc.subject.keyword maisemansuojelu fi
dc.subject.keyword maisemanhoito fi
dc.subject.keyword cultural landscape en
dc.subject.keyword inventory en
dc.subject.keyword evaluation en
dc.subject.keyword value of cultural landscape en
dc.subject.keyword landscape planning en
dc.subject.keyword landscape protection en
dc.subject.keyword landscape management en
dc.identifier.urn URN:NBN:fi:aalto-201203151588
dc.type.dcmitype text en
dc.programme.major Maisema-arkkitehtuuri fi
dc.programme.mcode MA-94
dc.type.ontasot Diplomityö fi
dc.type.ontasot Master's thesis en
dc.contributor.supervisor Rautamäki, Maija


Files in this item

This item appears in the following Collection(s)

Show simple item record

Search archive


Advanced Search

article-iconSubmit a publication

Browse

My Account