Tutkielmassa käsitellään rakennuksen ja viherhuoneen symbioosia systeeminä, jossa molemmat toimivat hyödykkeen tai palvelun tuottajana (kuten: kasvikset, passiivinen aurinkoenergia, toimintaympäristö, suoja). Keskeinen tavoite on selvittää, millä tavoin viherhuoneen integroinnilla voidaan parantaa rakennuksen omavaraisuutta.
Työssä selitetään ja havainnollistetaan, millä tavoin kyseisen systemin sivuvirtoja voidaan sitoa yhteen viherhuoneella ja viherhuoneessa tapahtuvilla toiminnoilla. Sivuvirtojen liittäminen yhteen luo kiertotaloutta rakennuksen sisällä eli rakennuksen sisäiset materiaali- ja energiavirrat kiertävät kehää. Sulkeutuvat virrat vähentävät materiaalin ja energian hukkaa, kun esimerkiksi rakennuksen biojätteet ja hukkalämpö poistoilmassa toimivat viherhuoneen sisäisen toiminnan, viljelyn tai huonekasvien kasvatuksen, raaka-aineena ja kasvatukseen sopivat pienilmaston parantajana.
Viherhuone toimii aurinkoenergian passiivisena kerääjänä. Viherhuoneella puskurivyöhykkeessä voidaan vähentää rakennuksen lämmönhukkaa ja teknisin apuvälinein viherhuoneella voidaan myös kerätä ja varastoida rakenteisiin passiivisesti kerättyä lämpöenergiaa. Tällöin parannetaan rakennuksen omavaraisuutta energiankulutuksen suhteen.
Rakennuksen ja viherhuoneen muodostamaa symbioosia tutkiskellaan enimmäkseen viherhuoneen näkökulmasta ja oleellista omavaraisuuden parantamisessa on se, että viherhuoneessa tapahtuu jonkinlaista kasvien kasvatusta, sillä silloin saadaan suljettua enemmän sivuvirtoja. Materiaalivirtoihin liittyvät kierrot keskittyvät eniten puutarhatoimintaan.
Kiertotalouden edistäminen rakennuskohtaisesti edistää omavaraisuutta. Kun viherhuoneen toiminnalla vähennetään systeemistä poistuvaa materiaali- ja energiamäärää, kuormittaa se silloin vähemmän infrastruktuuria ja on siitä riippumattomampi eli omavaraisempi.