The use of a personal computer: Interface aesthetics in live visual performance as criticism of human-computer interaction

Abstract

The Use of a Personal Computer is a series of live performances which examines visual performance, interface aesthetics and cybernetic criticism in media art. This Master's Thesis work consists of the performances, two of which are documented with video material included as links to the manuscript and the written thesis.

The written part of the thesis examines the processes behind the realisation of the project and the context within digital art of the artistic and design decisions made. Its main argument presents that interface aesthetics can be used as elements in media art to discuss mediation and other implications of human-computer interaction. By adopting theoretical frameworks the work presents that through foregrounding the often ”transparent” interfaces and media artefacts, an artist is able to assign new meanings to them beyond their sole function, creating new representations. The thesis addresses a proposition according to which criticism of a cybernetic system should be meta-reflective and cybernetic in its form, examining in which respects the live performance managed to address this proposal.

Ultimately the text describes the performance in conceptual terms and introduces the observations of this experimentation and in which terms the work participates in cybernetic criticism.

The Use of a Personal Computer on maisterintyönä tekemäni esityssarja, joka tutkii digitaalisuutta ja tietokoneen roolia esitystaiteessa. Tämä opinnäytetyö koostuu kahdesta osasta: pitämistäni esityksistä sekä kirjallisesta osuudesta. Kahdesta esityksestä on näyttönä videotallenteet.

Tämä teksti selittää teoksen taustaa ja sen tutkimia käsitteitä sekä avaa taiteellisia valintojani. Teos pohjaa käyttöliittymien visuaalisiin ja toiminnollisiin elementteihin, manipuloiden ymmärrystä näistä representaatioista.

Pääväitteeni on, että tietokoneen käyttöliittymän estetiikkaa tulisi hyödyntää mediataiteessa sikäli, kun keskustelu koskee ihmisen ja tietokoneen välistä vuorovaikutusta (HCI) ja sen seuraamuksia. Perustelen väitettäni pitkälti ”etualalle asettamisella”, minkä mukaan muutoin huomaamatta jäävät käyttöliittymän ominaisuudet saavat uusia merkityksiä luovien toteutusten avulla. Sekä taiteellinen työni että tämä teksti pohjautuu pitkälti Søren Poldin ajatukseen, jonka mukaan kyberneettisen kritiikin tulee olla itsessään kyberneettistä ja heijastaa kohdetta itseään, ja olla jopa muodoltaan yhtenevää kritiikin kohteen kanssa. Tekstissä käsittelen, miten työni vastaa tähän ehdotukseen ja millä keinoilla live-esitykseni onnistuu HCI:n kritiikissä.