Pyhää betonia. Betoninen muoto ja pinta suomalaisessa kirkkoarkkitehtuurissa 1950- ja 1960-luvuilla.

 |  Login

Show simple item record

dc.contributor Aalto University en
dc.contributor Aalto-yliopisto fi
dc.contributor.advisor
dc.contributor.author Vihma, Mirjami
dc.date.accessioned 2018-03-13T11:24:21Z
dc.date.available 2018-03-13T11:24:21Z
dc.date.issued 2018
dc.identifier.uri https://aaltodoc.aalto.fi/handle/123456789/30231
dc.description.abstract Diplomityö käsittelee 1960-luvun taitteesta alkaen noin vuosikymmenen kuluessa suunniteltuja ja rakennettuja suomalaisia kirkkoja ja kappeleita, jotka ovat sekä muodoltaan että näkyviltä materiaaleiltaan betonisia. Useastakin syystä kirkolliset rakennukset tarjosivat oivan kokeilukentän uusille ideoille, jotka betoni rakennusaineena mahdollisti. Nämä rakennukset poikkeavat aiemmasta kirkkoarkkitehtuurin perinteestä muotoilunsa, rakenteensa ja pintamateriaaliensa puolesta ja herättivät aikanaan laajaa julkista keskustelua kirkolle sopivasta ulkoasusta. Betonikonstruktion ja puhtaan betonipinnan uudenlaisia käyttötapoja sekä rakennusten arkkitehtuurin taustalla olevia lähtökohtia, vaikutteita ja pyrkimyksiä on selvitetty valikoitua rakennusjoukkoa tutkimalla. Uuden rakennusmateriaalin ja -tekniikan suomalaiseen kirkkoarkkitehtuuriin tuomaa muotojen ja pintojen kuvastoa on eritelty tekstein ja valokuvin. Rakennusten käsittely ryhmänä mahdollisti yhtäältä erityisten ja toisaalta yhteisten, ”lajityypillisten” piirteiden hahmottumisen. Tutkielman lopussa betonikirkkoja ja -kappeleita tarkastellaan lyhyesti nykypäivän näkökulmasta, pohditaan sekä rakennustyyppiin että ikääntyvään rakennusmateriaalin liittyviä ongelmia ja sitä, mitä jälkiä uusimmassa kirkkoarkkitehtuurissa voi nähdä rakennusten 1960-luvun betonisista edeltäjistä. Betonikirkkojen ja -kappeleiden taustalla on useita eri kehityskulkuja, jotka johtivat uudenlaisen kirkkoarkkitehtuurin syntymiseen. Vuosisadan vaihteen jälkeen kansallisromantiikka oli vapauttanut kirkkojen pohjasuunnittelua ja funktionalismi tuonut modernin muotokielen myös kirkkoarkkitehtuuriin. Samoihin aikoihin alkoi betonin läpimurto modernin maailman rakennusmateriaalina, mikä innosti arkkitehti- ja insinöörikuntaa etsimään aktiivisesti uudelle materiaalille sopivia muotoja ja rakenteita. Syntyi rakenteen, muotoilun ja arkkitehtuurin uudenlainen liitto, globaali arkkitehtuuri-ilmiö, joka näkyi sakraaliarkkitehtuurissa kuorirakenteina ja veistosmaisina rakennusmuotoina. Suomalaisarkkitehteja ja heidän kanssaan kiinteässä yhteistyössä toimivia rakennusinsinöörejä oli vahvasti mukana kehitystyössä sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla. Suomalaisia betonikirkkoja ja -kappeleita on tutkittu vielä vähän, eikä niiden käsittelyä yhtenäisenä rakennusryhmänä ole aiemmin tehty. Erityisesti rakennusten tultua peruskorjausikään on niiden erityispiirteiden tunnistaminen oleellista niiden säilymisen kannalta. Suomalaiset betonikirkot ja -kappelit muodostavat edustavan ja moninaisuudessaankin kiinteän ryhmän rakennuksia, jotka kertovat aikansa ennakkoluulottomuudesta ja itsevarmuudesta sekä muotoilunsa että materiaalivalintansa puolesta. Rohkeutta ja ennakkoluulottomuutta ne osoittavat olleen myös Suomen evankelis-luterilaisella kirkolla rakennusten tilaajana. fi
dc.description.abstract This thesis explores a group of Finnish concrete churches and chapel buildings designed and built in the late 1950s and 1960s. Both the shape and visible surfaces of the buildings are concrete. For several reasons church buildings offered an excellent platform for experimenting with new ideas, which were enabled by concrete as a building material. These buildings differ from previous tradition of church architecture by their design, structure and surface materials and raised vast public debate about the suitable appearance of a church building. New practices in concrete construction and concrete surfaces as well as the basis, influences and objectives behind these buildings are explored within a selection of buildings of the time. The collection of shapes and surfaces that were brought into Finnish church architecture by the new building material and building techniques are specified both in words and photographs. The buildings are treated as a group, which enables identifying both the unique and the “species-specific” features. At the end of the thesis, the concrete churches and chapels are briefly considered from today’s point of view, i.e. the problems associated with the use of the building and the aging construction material, as well as the traces of the 1960s concrete architecture that can be seen in the most recent Finnish church architecture. Several development paths led to the emergence of the new church architecture. After the turn of the century, national romanticism freed the layout of the church and functionalism brought modern lines into church design. At the same time, concrete’s breakthrough as a modern construction material began, which inspired both architects and engineers to search for a suitable architectural and structural expression for the material. The new connection between structure, architecture and form-giving grew into a global phenomenon. Within church architecture this can be seen as thin shell structures and sculpture-like form-giving. The Finnish architects and engineers were strongly involved in the development work in Finland and internationally. The Finnish concrete churches and chapels have been studied rather little, and an overview of the buildings as a group has been lacking. As the buildings have reached an age where significant renovations are being conducted, it is crucial to identify their specific characters in order to have them preserved. Despite their apparent diversity, the Finnish concrete churches and chapels form a presentable and uniform group of buildings that show exceptional broad-mindedness and confidence in their design and choice of materials. The same courage and broad-mindedness has also been demonstrated by the client, the Evangelical Lutheran Church of Finland. en
dc.format.extent 187
dc.language.iso fi en
dc.title Pyhää betonia. Betoninen muoto ja pinta suomalaisessa kirkkoarkkitehtuurissa 1950- ja 1960-luvuilla. fi
dc.title Sacred concrete. The shape and surface of concrete in Finnish church architecture in the 1950s and the 1960s. en
dc.type G2 Pro gradu, diplomityö fi
dc.contributor.school Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu fi
dc.contributor.school School of Arts, Design and Architecture en
dc.subject.keyword kirkkoarkkitehtuuri fi
dc.subject.keyword sakraaliarkkitehtuuri fi
dc.subject.keyword 1960-luku fi
dc.subject.keyword betoniarkkitehtuuri fi
dc.subject.keyword betonibrutalismi fi
dc.subject.keyword betoniminimalismi fi
dc.identifier.urn URN:NBN:fi:aalto-201803131701
dc.type.ontasot Master's thesis en
dc.type.ontasot Maisterin opinnäyte fi
dc.contributor.supervisor Niskanen, Aino
dc.programme fi
dc.location P1 Ark A


Files in this item

Files Size Format View

There are no files associated with this item.

This item appears in the following Collection(s)

Show simple item record

Search archive


Advanced Search

article-iconSubmit a publication

Browse

My Account