Tässä tutkielmassani tarkastelen Parisiin Museé Picassossa esillä olevia Diego Giacomettin kalusteita. Tutkielmani kohteena on tilan ja kalusteiden välinen suhde veistoksellisuuden näkökulmasta. Keskeisin tutkimuskysymykseni koskee Diego Giacomettin kalusteiden suhdetta tilaan Museé Picassossa. Tutkin Giacomettin museoesineitä ja niiden ympärille rakennettuja visuaalisia elementtejä, jotka yhdessä muodostavat näyttelykokonaisuuden. Analysoin Museé Picassossa esillä olevien Giacomettin kalusteiden suhdetta siihen ympäristöön, joka museossa näyttäytyy yleisölle. Tätä alustan analysoimalla veistoksen erityistä luonnetta ja pohtimalla, voiko kaluste olla veistos. Analysointia varten olen numeroinut kalusteet, koska niillä ei ole nimiä. Kuitenkin esimerkiksi valaisimia on useita, joten numerointi on selkeä erottamistyökalu.
Aloitan tutkielmani kertomalla Diego Giacomettista sekä Musée Picasson tilasta, johon kalusteet on sijoitettu. Seuraavaksi esittelen lyhyesti aiempaa tutkimusta veistoksen ja tilan suhteesta sekä tuon esille oman tutkimukseni kannalta relevanttia teoriaa. Kerron myös aisteista ja atmosfääristä tilassa, jotta lukijan helpompi ymmärtää, millainen tila on. Neljännessä luvussa analysoin Diego Giacomettin Musée Picassossa esillä olevia kalusteita ja tutkin niiden suhdetta tilaan. Lopuksi esitän loppupäätelmät.
Syy sille, miksi kalusteita ei pidetä taideteoksina on se, että ne ovat käyttöesineitä. Niitä ei ole nostettu jalustalle tai vitriiniin. Ne ovat myös monesti teollisia massatuotteita, eikä niitä näin ollen ole ajateltukaan tuottamaan taiteellista arvoa. Tutkielmassani olen tarkastellut Diego Giacomettin kalusteita Musée Picassossa Pariisissa veistoksellisuuden näkökulmasta. Johtopäätökseni on, että kalusteet ovat yhtä lailla veistoksia, taideteoksia, kuin vaikkapa museossa esillä olevat Picasson maalaukset. Diegon kalusteet ovat hänen omin sanojensa mukaan funktionaalisia veistoksia. Tämä tekee kalusteista mielenkiintoisia – niistä voi löytää jotain epätavallista kauneutta.