Opinnäytteessäni tutkin mitä ympäristöorientoitunut taidekasvatus voisi dystopianarratiivien kautta oppia ihmisen ja ympäristön suhteesta ympäristötuhon ajassa. Tutkielma tarkastelee kolmen dystopianarratiivin maailmaa suhteessa ympäristöorientoituneen taidekasvatuksen päämääriin ja syväekologiseen ajatteluun. Lopputulemana esittelen, miten ihmisen lajillisen ylivertaisuuden kyseenalaistaminen, sekä kuolevaisuuden hyväksyminen voisivat tukea syväekologisen ajattelun rakentumista ja ekologisesti kestävän elämäntavan muodostumista.
Aineistonkeruu, analyysi, tulkinta ja raportointi ovat kiertyneet tutkimusprosessin aikana yhteen, ja lomittuvat toisiinsa myös valmiissa tutkielmassa. Opinnäytteeni aineisto rakentuu kolmesta osa-alueesta. Ensimmäinen on taidekasvatuksen teksteistä nouseva ajattelu, jossa ympäristötuhon vakavuus, kielteisyys ja haastavuus ympäristökasvatuksen yhteydessä nousee esiin. Toisena on ympäristötuhon aika, jossa ihmistoiminta on aiheuttanut katastrofaalista tuhoa maapallon ekosysteemissä. Kolmantena osana aineistoani ovat kolme dystopianarratiivia.
Tutkielman alussa avaan kolmen teeman avulla ihmisen ja ympäristötuhon ongelmallista suhdetta. Teemoiksi asettuvat Vaikuttamisen ongelma, Hyvän ja kauniin tyrannia, sekä Ihmisen toimijuus. Teemat nostan ympäristöorientoituneen taidekasvatuksen kirjallisuuden ja perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden päämääristä ja käytännöistä, ja ympäristötuhon suhteutumisesta näihin. Kolmessa tutkielmani käsittelyluvussa tarkastelen näitä teemoja suhteessa kunkin kolmen dystopianarratiivin maailmaan. Lopuksi esittelen mitä dystopianarratiivit yhdessä ja erikseen, voisivat ympäristöorientoituneelle taidekasvatukselle opettaa.