Aaltoliikettä ilmenee kaikkialla maailmankaikkeudessa. Usein aaltoilu on aistittavissa, mutta useammin se on aistiemme ulottumattomissa tai niin lähellä ettei sitä edes huomaa.
Opinnäytetyön taiteellinen osuus toteutui Viedalin teatteri -työryhmän käsikirjoittamassa ja tuottamassa esityksessä Aaltoseikkailu. Teos esitettiin Viedalin kartanon pihapiirissä, Läyliäisissä kesällä 2016. Aalto-ilmiötä tarkastelevan esityksen lavastuksen lähtökohdat olivat ilmiön lisäksi tilassa, paikassa ja työryhmässä. Aaltoseikkailu-esitys on rakennettu tiettyyn paikkaan, tietyn sinne muodostuneen yhteisön toimesta.
Esitys muotoutuu aina paikkaansa, oli kyseessä varta vasten esityspaikaksi rakennettu tila tai valittu paikka, johon esitys halutaan synnyttää tai viedä. Esitys saa vaikutteita paikasta ja vaikuttaa paikkaan. Opinnäytetyössä tarkastellaan miten esitys syntyy maisemassa lavastuksen näkökulmasta. Näyttämöt ja katsomot muodostuvat pihapiirissä katsojien ja esiintyjien yhteiseen tilaan. Maisemaan sijoitetut lavastuselementit muuttavat maiseman olemusta luoden mahdollisuuden mielikuvitukselle. Luonto on läsnä esityksen ympäristössä sulkematta sitä esityksen ulkopuolelle vaan ottamalla mukaan maisemaksi ja olosuhteeksi. Esitys syntyy maisemaan orgaanisesti, maiseman historian hyväksyen ja siitä vaikuttuen.
Lavastuksellinen elementti maisemassa vertautuu opinnäytteessä ihmisen rakentamiin, usein hengellisyyteen liittyviin, rakennelmiin (Torii-portti, Stonehenge-kivimuodostelma). Ihmisen tiedetään rakentaneen kulttuuriin liittyviä rakennelmia jo tuhansia vuosia. Ne eivät tarjoa suojaa tai ole muutoin käytännöllisiä, vaan perusominaisuudeltaan jotakin johon täytyy liittää uskominen ja mielikuvitus. Henkinen ihminen luo maisemaansa erilaisia merkkejä jonkin näkymättömän läsnäolon muistutukseksi ja mahdollisuudeksi.
Opinnäytteessä päädytään väittämään lavastamisen olevan paikan valmistamista kohtaamiselle: kohtaamiselle ihmisten välillä sekä ympäröivän sisäisen maailman ilmiöiden.
Submit a publication
Browse
Statistics