Modelling and content production of distance learning concept for interactive digital television

Abstract

The objective of the research has been to gain an understanding of T-learning and to create a model that suggests how to support the learning process via iTV and how to produce content for T-learning. The research includes four empirical studies and a survey. The conclusions of the studies provide the ground for the building of the theoretical and conceptual T-learning artefact. The research also aims to define the areas where T-learning is suitable for use.

Content production is crucial in T-learning. TV as a medium has special requirements for content production of a T-learning service. In the current DTV environment, moreover, the content producer has to consider the following issues: limited screen, remote control of a STB as the only control device, navigation, scrolling is not allowed, and writing.

According to the empirical studies, T-learning can be used in at least the following situations and cases: formal and informal learning, assessment, synchronous and asynchronous communication, multi-channel communication, and communal learning. In the empirical studies, target groups were; adults working as well as learning, children, and deaf.

Tutkimuksen tavoitteena oli luoda T-oppimismalli siitä, kuinka opetusta voidaan toteuttaa vuorovaikutteisen digitaalisen television välityksellä ja kuinka oppimissisältöjä voidaan tuottaa T-oppimiseen. Tutkimukseen kuului neljä empiiristä kenttäkokeilua ja haastattelututkimus. Tutkimuksen johtopäätökset luovat pohjan teoreettis-käsitteellisen T-oppimismallin rakentamiselle. Tutkimus pyrki myös empiirisen aineiston avulla määrittelemään alueita, joissa vuorovaikutteista digitaalista televisiota voidaan käyttää oppimisessa.

Sisältötuotanto on tärkeää T-oppimisessa. TV välineenä luo erityishaasteita T-oppimisen sisällöntuotannolle. Sisällöntuottaja joutuu ratkaisemaan mm. seuraavat rajoitukset: TV-ruudun rajoitettu koko, digisovittimen kaukosäädin ainoana ohjauslaitteena, navigointi ja kirjoittaminen.

Empiirisen aineiston perusteella vuorovaikutteista digitaalista televisiota voidaan käyttää ainakin seuraavissa tilanteissa ja opiskelijaryhmillä: formaali ja informaali oppiminen, oppimisen arviointi, yhteisöllinen oppiminen, monikanavaiset oppimistoteutukset, asynkroninen ja synkroninen keskustelu, joko osana TV-ohjelmaa tai erillisenä oppimistoteutuksena, sekä aikuisten ja lasten oppimisessa että viittomakielisessä opetuksessa. Empiiriset kokeet sisälsivät sekä video- että tekstipohjaista materiaalia.