Taming the Beast of Boredom – Exploring Boredom at Work and the Role of Job Crafting

Abstract

This dissertation seeks to extend our knowledge on job boredom which is a scarcely studied topic in the field of occupational health psychology. It does so by comparing the prevalence of job boredom across demographic and occupational groups and exploring its relations with employee well-being and work-related attitudes. In addition, it identifies the contexts of boredom in workplaces and sheds light on the role of job crafting in proactively coping with boredom at work. This dissertation builds upon theory and research on psychological well-being at work. While prior research has mostly associated job boredom with monotonous jobs and industrial work settings, this dissertation focuses on white-collar work and highly educated employees in Finland. Three studies using both quantitative and qualitative methods constitute the empirical foundation of this dissertation. These include: (1) A cross-sectional study among a sample of 11 468 employees of 87 Finnish organizations; (2) an inductive, exploratory study based on 13 focus-group interviews with 72 employees and supervisors of four organizations, and; (3) a longitudinal panel study among 1635 employees with a three-year time lag. The research findings show that boredom at work is experienced in diverse occupational groups extending beyond blue-collar work. The results highlight the potentially detrimental effects of boredom by showing that the more often boredom is experienced, the more employees report poor well-being and intentions to quit their jobs. Moreover, the findings point beyond the traditional understanding of job boredom as a state of low activation. In white-collar jobs, different types of boredom may emerge from distinct job contexts where various factors may inhibit individuals from fully using their capabilities. As such, this dissertation suggests that job boredom involves non-optimal activation and a sense of meaninglessness. However, the results also show that individuals may prevent boredom at work by proactively crafting more meaningful jobs. Particularly seeking more challenges in one's job may reduce future boredom. In contrast, boredom at work may reduce future job crafting activities. In other words, since bored employees do not have enough energy to craft their jobs, they may be at risk of further enhancing their boredom. This dissertation has practical implications for managers and practitioners who are committed to sustain and improve employee well-being and motivation. It suggests that to prevent boredom at work, jobs should be matched to the individual's capabilities and personal values. Furthermore, employees should be encouraged and enabled to craft more meaningful and inspiring jobs for themselves.

Tämän väitöskirjan tavoite on lisätä tietoa vähän tutkitusta työpahoinvoinnin ilmiöstä, työssä tylsistymisestä. Tutkimus vertailee työssä tylsistymisen yleisyyttä eri työntekijäryhmissä ja kartoittaa sen yhteyttä työhyvinvointiin ja työtä koskeviin asenteisiin. Lisäksi se tutkii työssä tylsistymisen erilaisia konteksteja ja tarkastelee työn yksilöllisen muokkaamisen roolia tylsistymisen ehkäisyssä. Väitöskirja pohjautuu psykologisen hyvinvoinnin teoriaan ja tutkimukseen. Koska tylsistymistä on aiemmin tutkittu pääosin yksitoikkoisen ja teollisen työn yhteydessä, tässä tutkimuksessa keskitytään tutkimaan suomalaisia valkokaulustyöläisiä ja korkeasti koulutettuja työntekijöitä. Väitöskirjan empiirinen osuus koostuu kolmesta osatutkimuksesta, joissa hyödynnetään sekä tilastollisia että laadullisia tutkimusmenetelmiä. Näihin kuuluvat: (1) poikkileikkaustutkimus 11 468 työntekijän otoksessa 87 suomalaisessa organisaatiossa; (2) induktiivinen tutkimus 13 kohderyhmähaastattelusta 72 työntekijän ja esimiehen otoksessa neljässä organisaatiossa; ja (3) pitkittäistutkimus 1635 työntekijän otoksessa kolmen vuoden aikavälillä. Tutkimustulokset osoittavat, että työssä tylsistyminen ei rajoitu ainoastaan tietyntyyppisiin töihin, vaan koskettaa eri alojen työntekijöitä. Lisäksi työssä tylsistymisellä voi olla haitallisia vaikutuksia niin yksilöille kuin organisaatioille, sillä mitä useammin työssä tylsistymistä koetaan, sitä enemmän työntekijät raportoivat heikompaa työhyvinvointia ja aikeita lähteä työpaikasta. Tulokset avartavat perinteistä ymmärrystä tylsistymisestä matalan aktivaatiotason tilana. Valkokaulustöissä tylsistyminen voi herätä erityyppisissä työn konteksteissa, joissa monenlaiset tekijät voivat estää yksilöä käyttämästä koko kapasiteettiaan. Näin ollen tässä väitöskirjassa esitetään, että työssä tylsistymiseen liittyy epätyydyttävä aktivaatiotaso ja kokemus työn merkityksettömyydestä. Tulosten mukaan yksilöt voivat kuitenkin ennaltaehkäistä työssä tylsistymistä muokkaamalla oma-aloitteisesti työstään merkityksellisempää. Erityisesti proaktiivinen työn haasteiden lisääminen voi vähentää työssä tylsistymistä tulevaisuudessa. Sitä vastoin työssä tylsistyminen saattaa vähentää työn yksilöllistä muokkaamista tulevaisuudessa. Toisin sanoen, koska tylsistyneillä työntekijöillä ei ole riittävästi resursseja muokata työtään, he voivat olla vaarassa tylsistyä entisestään. Väitöskirjalla on käytännön merkitystä esimiehille ja muille työelämän toimijoille, jotka pyrkivät kehittämään työntekijöiden hyvinvointia ja motivaatiota. Sen mukaan tylsistymisen ehkäisemiseksi työtä tulisi voida sovittaa yksilön kykyihin ja arvoihin. Työntekijöitä tulisi myös rohkaista ja mahdollistaa muokkaamaan työstään merkityksellisempää ja inspiroivampaa.