The digitalization of the image - A pixelated future

Abstract

The digitalization of photography has been ongoing for the past 20 years. We have progressed through hard resistance and modest acceptance, to the current state of total adoption of digitalization. Despite this, digital photography is still mainly a simulation of analogue technology and technique. Theories and voices have however been raised through the years for a more holistic view of digital imaging, and the convergence of digital photography into the wider realm of digital image making, breaking the bond with its analogue past.

My thesis “The Digitalization of the Image – A Pixelated Future” is a survey into the metamorphosing essence of the photograph, an insight into its new digital aesthetics, a dive into social media and new ways of distribution, and a look at what the future holds in terms of augmented and virtual reality. All topics and fields of exploration that photographers and image makers of today should find essential and interesting in relation to their work. I have immersed myself in these questions through my own work and series of photographic and media art, which are also used extensively as examples and case studies in the thesis.

The main hypothesis is that photography as we knew it for the past 180 years is gone. Photography has been replaced by a generic, formless amoeba by the name of digital imaging. Secondly, the old aesthetic values of analogue photography have lost relevance when applied to digital images, and should be discarded in favour of the inherent aesthetic values of digital images. Third, social media and consumer generated images distributed through networks have become the dominant form of visual images consumed and created, arguing for a rekindled need of media education.

Theoretically the work is balanced with writings on photography and its nature from various sources. We have classic text by Susan Sontag, Roland Barthes and Walter Benjamin, opposed by theoreticians on digital imaging, Charlie Gere, Fred Ritchin and W. J. Mitchell. Just to name a few of the voices who come to bear in the thesis. Relevant material is presented in an open dialogue with my own views and findings on the various topics of the thesis.

The findings and conclusions, as well as some questions left open in wait for future developments in the field of digital imaging, have all grown to fruition during my personal explorations into digital imaging. An exploration that has spanned nearly two decades, centring around both still and film production, and extensive theoretical research.

It can be concluded, that digital imaging is on the verge of replacing the old concepts of analogue photography brought over to digital photography, with new a more universal once. A blurring of boundaries between still and moving images has already happened, both with technology and practice. Social media and new distribution channels provided by the Internet have disrupted the old structures of traditional media. Consumers have become both producers of visual content and the largest distributors of it. We are already living in the future, even if we stubbornly cling to the past and try to simulate it with new technology. Reality as we know it will change with an ever-increasing pace, taking soon the step over to augmented and virtual reality. Current and future image makers should consider what it really means to create images in a digital universe, and take steps in order to stay on top of changes and guide the direction of trends and progress.

Valokuvan digitalisaatio on ollut käynnissä viimeiset 20 vuotta. Olemme edenneet vahvasta vastarinnasta ja maltillisesta hyväksynnästä nykytilanteeseen, jossa digitaalisuus on integroitunut kokonaisvaltaisesti yhteiskuntaan. Tästä riippumatta digitalinen valokuvaus on yhä pääosin analogisen teknologian ja tekniikan simulaatiota. – Puheenvuoroja ja teorioita kokonaisvaltaisen digitalisen kuvantamisen puolesta on kuitenkin kuultu vuosia; digitaalisen valokuvauksen yhtyminen digitaalisen kuvan tekemisen laajempaan kenttään odottaa vain pesäeron tekemistä valokuvan analogiseen menneisyyteen.

Opinnäyte, “The Digitalization of the Image – A Pixelated Future”, on katsaus valokuvan metamorfoosin läpikäyvään olemukseen, sen uuteen digitaliseen estetiikkaan ja sukellus sosiaaliseen mediaan ja uusiin levityskanaviin sekä tulevaisuuden lupauksiin lisätyn todellisuuden ja virtuaalisen todellisuuden muodoissa. Nämä ovat kaikki aihepiirejä ja tutkimusaiheita, joiden tulisi kiinnostaa ja olla relevantteja nykyvalokuvaajille ja kuvantekijöille heidän työssään. Tässä opinnäytteessä näitä kysymyksiä käsitellään tekijänsä töiden ja valokuva- ja mediataidesarjojen kautta, ja teoksia käytetään myös laajasti esimerkkeinä ja tutkimuskohteina tässä opinnäytteessä.

Päähypoteesi on, että viimeisen 180 vuoden aikana meille tutuksi tullut valokuvan muoto on kadonnut. Valokuvan on syrjäyttänyt geneerinen, muodoton ameba, nimeltään digitaalinen kuvantaminen. Toiseksi, analogisen valokuvan esteettiset arvot ovat menettäneet merkityksensä, kun niitä sovelletaan digitaalisiin kuviin, ja ne tulisi syrjäyttää digitaalisille kuville ominaisilla esteettisillä arvoilla. Kolmanneksi, sosiaalinen media ja kuluttajalähtöisten kuvien levitys verkkojen kautta on muodostunut visuaalisten kuvien dominoivaksi muodoksi, mikä puhuu mediakasvatuksen kohonneen tarpeen puolesta.

Työssä perinteisiä valokuvaan liittyviä tekstejä edustavat Susan Sontag, Roland Barthes ja Walter Benjamin. Toisenlaisia ääni tuovat muun muassa digitaaliset teoreetikot Charlie Gere, Fred Ritchin ja W. J. Mitchell. Aineisto esitetään dialogissa kirjoittajan omien näkemysten ja löydösten kanssa.

Havainnot ja johtopäätelmät ovat kaikki syntyneet opinnäytteen tekijän digitalisen kuvantamisen tutkimuksen kautta. Tutkimukset ovat jatkuneet lähes kaksi vuosikymmentä ja keskittyneet sekä still- että liikkuvaan kuvaan sekä laajaan teoreettiseen pohdintaan.

Johtopäätös on, että digitaalisen kuvantamisen universaalit käsitteet ovat syrjäyttämässä digitaalisessa valokuvauksessa vallinneet vanhat ja analogisesta valokuvasta tuodut käsitteet. Stillkuvan ja liikkuvan kuvan välisten rajojen hämärtyminen on jo tapahtunut sekä teknologiassa että käytännössä. Sosiaalinen media ja internetin uudet levityskanavat ovat vavisuttaneet perinteisten medioiden rakenteita. Kuluttajista on muodostunut sekä visuaalisen kuvan tuottajia että sen suurimpia jakelijoita. Elämme jo tulevaisuudessa, vaikka epätoivoisesti koitammekin roikkua menneisyydessä ja simuloida sitä uudella teknologialla. Tuntemamme todellisuus tulee muuttumaan yhä nopeutuvalla tahdilla siirtyen kohta lisätyn- ja virtuaalisen todellisuuden puolelle. Nykyisten ja tulevaisuuden kuvantekijöiden tulisi tarkkaan miettiä, mitä kuvien luominen digitalisessa universumissa tarkoittaa, jotta he pystyvät varautumaan muutoksiin ja vaikuttamaan tulevien trendien ja kehityksen suuntaan.